17.09.2024
Tästä artikkelista löytyvät vastaukset peruskysymyksiin pääomarahastojen toiminnasta sekä yleisimpiä termejä. Artikkeli on tarkoitettu ensimmäistä kertaa pääomarahastoyhtiön toimintaan tutustuville sekä Taalerin osakkeista kiinnostuneille.
Pääomarahastoyhtiöiden ytimessä on arvonluonti sijoittajille. Vaikka rahastojen toiminta on lähtökohtaisesti suoraviivaista, niihin liittyvä alakohtainen ja usein vieraskielinen termistö, kuten syöttörahasto, hard cap, closing ja suljettu rahasto, saattavat kuitenkin maalata toiminnasta todellisuutta haasteellisemman kuvan.
Kokosimme tähän artikkeliin vastaukset peruskysymyksiin pääomarahastojen toiminnasta sekä yleisimpiä termejä. Artikkeli on tarkoitettu ensimmäistä kertaa pääomarahastoyhtiön toimintaan tutustuville sekä Taalerista kiinnostuneille uusille osakkeenomistajille.
Pääomarahastot sijoittavat pääosin institutionaalisten sijoittajien varoja ennalta määritellyn rahastokohtaisen sijoitusstrategian mukaisesti. Yhä enenevissä määrin myös muut sijoittajat ovat kiinnostuneet pääomarahastoista.
Pääomarahastoyhtiö hallinnoi pääomarahastoja ja edustaa lisäksi niissä toimivaa vastuunalaista yhtiömiestä eli General Partneria (GP). Rahastot ovat tyypillisesti kommandiittiyhtiömuotoisia (Ky, englanniksi Limited Partnership tai LP) ja niiden sijoittajia kutsutaan LP:iksi (Limited Partner), sillä he toimivat rahaston äänettöminä yhtiömiehinä.
Pääomarahastot sijoittavat tyypillisesti epälikvideihin omaisuusluokkiin, kuten listaamattomiin yrityksiin, infrastruktuurihankkeisiin ja kiinteistöihin. Pääomarahasto kutsuu pääomia sijoittajilta asteittain sijoitussitoumusten mukaisesti aina kun kyseisen rahaston strategian mukaisia kohteita löydetään ja niihin on tehty myönteinen sijoituspäätös. Joskus pääomarahastoyhtiö voi ostaa osan osakkeista tai kaikki listatun yhtiön osakkeet, ja tämän jälkeen listattu yhtiö poistuu pörssistä.
Taalerilla kokemus on osoittanut, että kestävä kehitys ja kannattavuus toteutuvat rinnakkain. Taaleri luo pääomarahastoillaan esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoimaa, fossiilisia luonnonvaroja korvaavia biopohjaisia tuotteita sekä kohtuuhintaisia ja energiatehokkaita vuokra-asuntoja.
Pääomarahastot ovat houkutteleva omaisuusluokka monesta syystä:
Pääomarahastoyhtiö hallinnoi pääomarahastoja ja edustaa lisäksi niissä toimivaa vastuunalaista yhtiömiestä eli General Partneria (GP), joka vastaa rahastoa koskevista päätöksistä. Pääomarahastoyhtiön tehtäviin kuuluu muun muassa sijoituskohteiden osto ja myynti, salkunhoito, riskienhallinta, sijoituskohteiden hallinnointi, pääomakutsut, varojen jako sekä rahastojen kirjanpitoon liittyvät asiat.
Pääomarahastojen koot vaihtelevat runsaasti. Koot vaihtelevat muutamasta kymmenestä miljoonasta eurosta miljardiluokan megarahastoihin. Rahaston kokoon vaikuttaa muun muassa se, mihin omaisuusluokkaan sijoitetaan, sijoituksia tekevän tiimin kokemus ja kapasiteetti sekä muut rahaston strategiaan liittyvät seikat, kuten sijoituskohteiden ominaisuudet ja markkinan koko, tuottovaatimukset ja maantieteelliset rajoitukset. Tyypillisesti rahastojen kokoa pyritään kasvattamaan rahaston perustamisvuoden perusteella määritellystä sukupolvesta eli vintagesta seuraavaan, kun rahaston strategia on toiminut onnistuneesti ja sijoittajien tuotto-odotukset on saavutettu tai ylitetty.
Yksittäisten sijoittajien tekemien sitoumusten eli tikettien koko vaihtelee.
Suljettu rahasto perustetaan määräajaksi eli LP:t sitoutuvat rahastoon sen koko elinkaaren ajaksi. Suljetut rahastot ovat vain tietyn ajan auki merkinnöille, minkä vuoksi rahastoon ei pysty sijoittamaan koska tahansa. Rahastojen kassavirtaan vaikuttaa huomattavasti se, minkä tyyppisiin kohteisiin sijoitetaan. Joissain tapauksissa LP:t saavat tuottonsa ja varansa onnistuneiden irtautumisten eli exitien jälkeen.
Tyypillisesti avoimissa sijoitusrahastoissa ja erikoissijoitusrahastoissa sijoittajat voivat merkitä rahasto-osuuksia tai lunastaa varojaan pois rahastoista 2–4 kertaa vuodessa. Rahastojen toimintaperiaatteet vaihtelevat rahastokohtaisesti.
Pääomarahastot kuuluvat vaihtoehtoisiin sijoituksiin. Suljetut rahastot sijoittavat tyypillisesti omaisuusluokkiin, joihin sijoittajien on muuten vaikeaa päästä kiinni kohteiden likviditeetin, yhtiömuodon, maantieteellisen sijainnin tai muiden seikkojen takia. Kyse voi olla esimerkiksi sijoituksista suuriin uusiutuvan energian hankkeisiin, listaamattomiin bioteollisuusalan yhtiöihin tai laajoihin kiinteistöalan kokonaisuuksiin. Rahastomuodolla sijoituksiin liittyviä riskejä voi hajauttaa.
Pääomarahastoihin sijoittaminen on pitkäjänteistä toimintaa. Suljettujen rahastojen elinkaari vaihtelee noin 7 ja 12 vuoden välillä. Rahasto perustetaan sen kerättyä LP:iltä riittävä määrä sijoitussitoumuksia. Suljettuja rahastoja kerätään tyypillisesti ns. blind poolina, eli tarkkoja sijoituskohteita ei välttämättä ole vielä rahaston perustamisvaiheessa tiedossa. Sitoumukset kutsutaan rahastoon vasta sopivan kohteen löytyessä ja myönteisen sijoituspäätöksen jälkeen. Rahaston aktiivinen sijoituskausi kestää tyypillisesti viisi vuotta rahaston perustamisesta.
Sijoitusten jälkeen kohteiden arvoa kehitetään, ja ne myydään eteenpäin rahaston irtautumisvaiheessa.
Markkinatilanne heijastuu rahaston elinkaareen. Jos markkinatilanne on optimaalinen ja reaaliomaisuuden myynnistä on mahdollista saada erityisen hyvät tuotot, voi irtautuminen tapahtua alkuperäistä suunnitelmaa nopeammin.
Pääomarahastoyhtiön asiakkaat ovat tyypillisesti institutionaalisia sijoittajia, esimerkiksi eläkeyhtiöitä ja säätiöitä, sekä ammattimaista sijoitustoimintaa harjoittavia tahoja. Koska pääomarahastot ovat lähtökohtaisesti epälikvidejä ja niiden pääomakutsut ja pääoman palautukset ovat epätasaisia, ne eivät välttämättä sovellu kaikille yksityissijoittajille.
Eri omaisuusluokissa ja sijoitusstrategioissa tuotot muodostuvat eri tavoin. Joissain sijoitusstrategioissa korostetaan vakaata kassavirtaa (esim. vuokratuottoihin perustuvat kiinteistöjen core/core+-rahastot) ja toisissa suurempaa tuottoa tavoitellaan rahaston irtautumisvaiheessa. Uudelleenrahoitukset voivat tuoda sijoittajille kertaluontoisen suuremman palautuksen kesken rahaston elinkaarta.
Eri pääomarahastoilla on hieman erilaisia ansaintamalleja, jotka koostuvat hallinnointi- ja tuottopalkkioista. Tyypillisesti rahaston tuottopalkkio realisoituu kokonaisuudessaan tai suurelta osin rahaston irtaantumisen yhteydessä (ks. kuva alla).
Pääomarahastoissa hallinnointipalkkioita ansaitaan yleensä ensimmäiset vuodet rahaston sijoitussitoumusten määrän perusteella ja sijoituskauden jälkeen rahaston hallinnoitavan sijoitusvarallisuuden mukaan. Rahaston sijoituskauden jälkeen toteutetut kohteista irtaantumiset pienentävät rahaston hallinnoitavaa sijoitusvarallisuutta. Jos rahasto ylittää sille asetetut tuottotavoitteet, rahasto voi jakaa tuottopalkkiota rahaston sääntöjen mukaisesti. Tavanomaisesti Taaleri arvioi tuottopalkkioita ja niiden toteutumista puolivuosittain, jolloin tuottopalkkioita tuloutetaan määriteltyjen edellytysten täyttyessä. Lopullinen tuottopalkkion määrä selviää rahaston irtautumisen yhteydessä, jolloin tuottopalkkio maksetaan.
Aitakorko on rahastolle määritelty kynnystuotto, joka varmistaa, että LP:t saavat tietyn tuoton sijoitukselleen ennen kuin hallinnointiyhtiö (GP) saa rahastolta tuottopalkkiota. Jos rahasto ylittää sille asetetut tuottotavoitteet, rahasto voi jakaa tuottopalkkiota rahaston sääntöjen mukaisesti.
Avoimissa sijoitusrahastoissa ja erikoissijoitusrahastoissa sijoittajat voivat tehdä sijoituksia rahastoihin tai lunastaa varojaan tyypillisesti 2–4 kertaa vuodessa.
Palkkio, joka maksetaan rahaston hallinnointiyhtiölle rahaston hallinnoinnista.
Pääomarahastoissa hallinnointipalkkiota ansaitaan yleensä ensimmäiset vuodet rahaston sijoitussitoumusten määrän perusteella ja sijoituskauden jälkeen rahaston hallinnoitavan sijoitusvarallisuuden mukaan. Rahaston sijoituskauden jälkeen toteutetut kohteista irtaantumiset pienentävät rahaston hallinnoitavaa sijoitusvarallisuutta.
Hallinnoitavilla varoilla viitataan kokonaisvarallisuuden määrään, jota pääomarahastoyhtiö hallinnoi esimerkiksi rahastoissaan. AUMin laskentatavoissa voi olla eroa yhtiöiden välillä.
Maksimimäärä, jonka rahasto voi ottaa vastaan sijoitussitoumuksia. Maksimikoot vaihtelevat rahastojen kesken.
Sijoitussitoumus eli tiketti maksetaan tyypillisesti pienemmissä erissä. Tavanomaisesti pääomakutsussa kutsutaan tietty prosenttiosuus sijoitussitoumuksista. Kutsuja tehdään tyypillisesti useiden vuosien aikana rahaston tehdessä uusia sijoituksia.
Varojen palautus sijoittajille.
Sijoittamista epälikvideihin varoihin, joiden arvoa ei ole määritelty esimerkiksi pörsseissä. Usein pääomasijoittamisessa sijoitetaan listaamattomiin yhtiöihin tai infrastruktuuriin.
Rahasto, joka sijoittaa toisiin rahastoihin.
Sopimus, joka luo mm. raamit rahaston hallinnoinnille ja sijoituksille.
Summa, jonka yksittäinen sijoittaja eli LP on sitoutunut sijoittamaan tiettyyn rahastoon.
Suljettu rahasto perustetaan määräajaksi, eli LP:t sitoutuvat rahastoon sen elinkaaren ajaksi. Suljetut rahastot ovat vain tietyn ajan auki merkinnöille, minkä vuoksi rahastoon voi tehdä merkintöjä vain rajoitetun ajan.
Varainkeruu koostuu varainhankintakierroksista, jotka päättyvät sulkeutumiseen eli closingiin. Sulkeutuminen on varainkeruun välivaihe, jossa sijoittajia hyväksytään rahaston äänettömiksi yhtiömiehiksi. Tavanomaisesti varainkeruun aikana on useampia closingeja. Tyypillisesti rahaston ensimmäinen closing vastaa rahaston perustamista.
Rahasto, joka on toisen rahaston LP eli äänetön yhtiömies. Syöttörahasto kanavoi rahaa päärahastoon.
Tavoitekoko viittaa sijoitussitoumusten tavoiteltuun kokonaismäärään.
Tuottopalkkio kytkeytyy tyypillisesti aitakorkoon. Jos rahasto ylittää sille asetetut tuottotavoitteet, rahasto voi jakaa tuottopalkkiota rahaston sääntöjen mukaisesti.
Vaihe, jolloin investointitiimi kerää rahaston sijoitussitoumuksia. Varainkeruu voi kestää pari vuotta.
Vastuunalainen yhtiömies vastaa rahastoa koskevista päätöksistä. Päätöksissä noudatetaan rahastosopimusta.
Rahaston suora sijoittaja. Äänetön yhtiömies ei tee rahastoa koskevia päätöksiä.