11.06.2018
Tällä viikolla kokoontuvat kaikki isot länsimaiset keskuspankit: keskiviikkona Yhdysvaltain keskuspankki (Fed), torstaina EKP ja perjantaina Japanin keskuspankki. Keskuspankkien rahapolitiikan kiristymisen onnistuminen on nyt entistäkin tärkeämpää, kun pääomamarkkinoilla on kaksi ongelmaa sulateltavanaan.
Italian uuden hallituksen politiikka on edelleen osin epävarmaa ja samalla valtion velkamäärä on suuri - noin 2300 miljardia euroa eli n. 132 % BKT:stä. Lisäksi lähivuosina Italian valtionvelasta on rahoitettava isohko osa, esimerkiksi seuraavien 12 kk aikana n. 300 miljardia euroa. Mikäli Italian korot nousisivat merkittävästi, valtiontaloudella olisi vaikeaa ja kallista rahoittaa tätä merkittävästi korkeammilla koroilla. Italian 10v. korko on nyt 2,9 %, kun alimmillaan korko kävi v. 2016 jo 1,1 %.
Viime vuosina Italian valtiolainojen korot saatiin laskemaan varsin alhaisille tasoille paljolti EKP:n osto-ohjelman (QE) avulla. Eli jos EKP lopettaisi osto-ohjelman nopeasti tai Italian hallitus ei pysyisi budjettiohjelmassaan, korot Italiassa todennäköisesti nousisivat edelleen. Kaikkein pahin skenaario syntyisi, mikäli Italian uusi hallitus alkaisi puhua eurosta eroamisesta. Viikonloppuna Italian valtiovarainministeri Tria kuitenkin rauhoitteli markkinoita, että uusi hallitus ei ole keskustelemassa eurosta eroamisesta ja pyrkii myös alentamaan velkatasojaan. Italian 10v. korko laski tänään maanantaina ja hieman helpotti Italian tilannetta.
Tämän viikon kysymys torstaina on, kuinka paljon Draghi ohjaa markkinoille osto-ohjelman (QE) lopettamista. Toistaiseksi EKP on ilmoittanut QE:n jatkuvan ainakin syyskuulle. Todennäköisesti EKP ilmoittaa torstaina tai heinäkuun kokouksessaan, että osto-ohjelmaa pienennetään syyskuussa ja että se lopetetaan vuoden loppuun mennessä, kunhan inflaatio on palautumassa EKP:n tavoitteeseen eli noin kahteen prosenttiin. Todennäköisesti EKP lieventää QE:n lopettamisilmoitusta ja sanoo jatkavansa valtiolainojen ostamista erääntyvien lainojen osalta.
Tämän ja ensi vuoden iso kysymys euroalueelle on, miten erityisesti Italian valtionlainat tulevat kestämään EKP:n QE:n lopettamisen. Tätä ei kukaan tiedä, ja EKP:n pääjohtajan vaihtuminen vuoden 2019 lokakuussa voi vaikeuttaa tätä rahapolitiikan kiristämistä. Luonnollisesti Italian hallituksen konservatiivinen budjettipolitiikka syksyllä avittaisi tilannetta.
Fedin rahapolitiikan kiristyminen on jo iskenyt yksittäisiin kehittyviin maihin
Yhdysvaltain keskuspankki (Fed) on nostanut viitekorkonsa jo 1,75 %:iin ja tämän viikon keskiviikkona korko nousee 2,0 %:iin. Tämän vuoden lopulla markkinat odottavat viitekoron olevan 2,25 – 2,5 %:n tasolla ja näin esimerkiksi USA:n 2v. valtiolainan korko on noussut 2,5 %:iin. Torstaille iso kysymys on, kuinka paljon Fed ohjaa korkojen nousua loppuvuodelle ja ensi vuodelle, eli kuinka tiukka perusteluteksti tulee olemaan ja kuinka tiukka pääjohtaja Powell on puheessaan.
Yhdysvaltain kiristyvä rahapolitiikka on jo johtanut siihen, että yksittäiset kehittyvät maat ovat ongelmissa. Ylivelkaantunut Argentiina ajautui jo IMF-ohjelmaan. Turkin valuutta liira on heikentynyt n. 17 % vuoden alusta suhteessa euroon ja maan keskuspankki on joutunut nostamaan pakolla korkoja pitääkseen pääomat maassa. Turkin ongelmana on pitkään jatkunut vaihtotaseen vaje ja yksityisen sektorin velkaantuminen ulkomaille. Myös Brasilian real on heikentynyt n. 12 % suhteessa dollariin ja siellä sijoittajia hermostuttavat tulevat presidentinvaalit. Lisäksi Brasilian valtiontalous on kohtalaisen velkaantunut ja viime viikkoina maassa on ollut lakkoja, joissa vastustetaan bensiinin hinnan nousemista.
Nämä kaikki ovat hyviä esimerkkejä siitä, mitä lähivuosina tulee todennäköisesti tapahtumaan kun keskuspankit, ja erityisesti Fed, kiristävät rahapolitiikkaansa. Tulemme näkemään ongelmia ylivelkaantuneissa maissa, yrityksissä ja kotitalouksissa, kuten nyt olemme nähneet Italiassa ja yksittäisissä kehittyvissä maissa. Avoin kysymys on aikataulu ja se, minkälaisia ongelmia tulemme näkemään.
Odotamme kehittyvän Aasian selviytyvän Yhdysvaltain keskuspankin kiristyvästä rahapolitiikasta, koska Kiinan johdolla Aasian maat eivät ole juuri velkaantuneet ulkomaille.
Allokaatiosalkuissamme laaja globaali hajautus
Globaaleissa allokaatiosalkuissamme suosimme laajaa globaalia hajautusta, ei liiallisia riskikeskittymiä yksittäisiin maihin tai mantereisiin. Lisäksi suosimme riittävää likviditeettiä eli isoja käteispainoja ja riittävän isoja yhtiöitä. Allokaatiosalkuissamme osakepaino on ollut alkuvuoden strategisesti neutraalissa. Allokaatio 50 -rahaston osakepaino on nyt n. 53 % ja käteispaino on n. 11 %. Olemme säilyttäneet isot osakepainot Yhdysvalloissa, eli n. 50 % osakesijoituksistamme on Yhdysvalloissa ja dollareissa. Lisäksi kehittyvien maiden osakesijoitukset ovat paljolti kehittyvässä Aasiassa. Näin pyrimme olemaan suojassa asteittain kiristyvältä rahapolitiikalta.