09.02.2018
- USA:n osakemarkkinat esittivät uuden jyrkän laskupäivän
- Näemme korjauksessa enemmän teknisiä kuin fundamenttiperusteita
- Varovaisuus edelleen perusteltua
Yhden volatiliteettia lyhyeksi myyvän ETN:n kaatuminen ei kaikkia sijoittajia ilmeisesti riittävästi opettanut. Kilpaileva tuote näki paljon inflow'ta heti seuraavana päivänä. Eilen 4 % miinukselle myydyt jenkkiosakkeet nostivat volaa ja sanomattakin on selvää, miten sen laskuun edelleen uskoneiden positiot kehittyivät.
Laskupäiville yhteinen nimittäjä on ollut ns. ”3:30 rampin” vaihtuminen ”3:30 dumpiksi”. Tämä tarkoittaa sitä, että vanha nousumarkkinassa jollain tapaa pätenyt ”viisaus” ostaa nousumarkkinassa jenkkiosakkeita aina klo 3:30 iltapäivällä ja myydä closessa on kääntynyt ympäri. Miksi laskupäivinä kurssilaskut ovat kiihtyneet closea kohti? Uskomme markkinoiden olevan aika herkällä fronttaamassa short-vol tuotteiden rebalansointeja. Miten se tehdään? Myymällä osakkeita.
Tulee muistaa, että vaikka USA:n osakemarkkina tuntuu aika suurelta, niin ei se niin suuri ole, että likviditeetti kestäisi poikkeuksellisen suuria samanaikaisia myynti-intressejä, joita vielä niitä ennakoivat spekulantit kasvattavat. Myyntien määriä lasketaan sadoissa miljardeissa. Lopputuloksena saattaa syntyä näitä 4% laskupäiviä.
Muistetaan samalla, että nyt eniten laskenut markkina (USA:n osakkeet) on samalla tasolla kuin missä oltiin marraskuun lopulla. Silloin kaikki oli kaikkien mielestä hyvin, talouskasvu jyräsi kiihtyvänä nousevista koroista huolimatta, kireä työmarkkina ei ollut uhka yritysten tuloksille, yritysverokannan reipasta alentamista koko ajan velkaantuvassa USA:ssa ei koettu uhkana valtionvelan hoitokyvylle eikä rajoitteena julkisten menojen kasvattamiselle.
Ja mikäli S&P 500:n nousu olisi ollut vuodenvaihteen kahta puolta edes hieman vähemmän yli-innokasta (RSI:t kävivät all-time-high’ssa), ei nyt nähtyä korjausliikettä olisi välttämättä edes nähty. Kannattaa siis aina kysyä itseltään, onko edellinen absoluuttinen päivän sisäinen kurssihuippu se relevantein vertailukohta. Parhaat otsikot saa toki aikaseksi kun vertaa siihen, mutta on vaikeampi perustella sitä, että joku yksittäinen muutaman sekunnin kestänyt kurssihuippu olisi osake- (tai minkä tahansa muunkaan markkinan) paras benchmark, jossa ”pitäisi olla ilman korjausliikettä”.
Mikäli nyt nähtyjen laskupäivien tekniseen luonteeseen ei usko, niin sitten uskoo siihen, että vuosia jatkunut nollakorkojen ja –inflaation aika on kerryttänyt paitsi liikaa vipua markkinoille, niin sellaisia rakenteita koko talouteen, että ne eivät korkeampien korkojen aikana yksinkertaisesti kestä ja kipuilu uudelleenkalibroinnin kautta tulee kestämään pitkään.
Totuus lienee jossakin puolivälissä. Me uskomme toistaiseksi enemmän korjauksen tekniseen luonteeseen.
Fakta on samalla se, jälleen kerran, että keskuspankkien kaikkia sijoitusluokkia hyödyttänyt massiivinen tukiostojen tsunami on tasaantumassa rauhalliseksi liplatteluksi. Musiikki soi vielä, mutta sen hiljentyessä paljastuu pikkuhiljaa, että tuolien määrä ja niiden paikat eivät tule olemaan samat kuin mihin 2010-luvulla on (poikkeuksellisen rahapolitiikan ympäristössä) totuttu.