24.06.2015

Eilen oli eilen, tänään on tänään – mitä seuraavaksi?

Ari Metso

Toimitusjohtaja

Jo yli 12 vuotta Turkkia yksipuoluehallituksin hallinnut AKP-puolue säilytti yli 40 prosentin äänisaaliillaan edelleen suurimman puolueen asemansa vastikään Turkissa pidetyissä parlamenttivaaleissa. Puolue kuitenkin menetti noin 9 prosenttiyksikköä kannatuksestaan ja yli viidenneksen parlamenttipaikoistaan. Vaalivoittaja oli kurdipuolue HDP, joka sai noin 13 prosenttia annetuista äänistä ja 15 % parlamenttipaikoista. Turkin hyvin korkean äänikynnyksen vuoksi parlamentissa on edustettuina ainoastaan neljä puoluetta.


AKP:n ensimmäisen kymmenvuotisvaltakauden aikana Turkin bkt kasvoi reaalisesti keskimäärin yli viiden prosentin vuosivauhtia. Nopea talouskasvu synnytti Turkkiin miljoonia uusia työpaikkoja, mikä on merkittävin syy AKP:n kannatuksen säilymiseen korkeana äänestäjien keskuudessa. Osaltaan AKP:n voittokulkua on edesauttanut heikko ja hajanainen oppositio.


AKP:n paikat uudessa parlamentissa eivät riitä siihen, että se kykenisi yksinään muodostamaan enemmistöhallituksen tai muuttamaan Turkin perustuslakia. Presidentti Recep Tayyip Erdoganin himoitsema muutos presidenttivetoiseen järjestelmään ei siis toteudu ainakaan lyhyellä aikavälillä. Muodollisesta puolueettomasta asemastaan huolimatta presidentti osallistui hyvin aktiivisesti vaalitaisteluun AKP:n puolesta, joten huono vaalitulos on arvovaltatappio Erdoganille.


Sijoittajan näkökulmasta vahvaotteinen valtio- tai yritysjohtaja lisää parhaimmillaan vakautta ja ennustettavuutta. Toisaalta liian pitkälle vietynä autoritaarisuus voi merkitä myös paikalleen pysähtymistä ja kasvavaa riskiä siitä, että jossain kohtaa tapahtuva muutos muuttaa tilannetta radikaalisti. Pahimmillaan autoritaarinen johtaja takertuu valtaan, on sokea arvostelulle, irrottaa katseensa pallosta ja hukkaa todellisuudentajunsa sekä pilaa sitä myötä myös sijoittajan tuotto-odotukset.


Jo lähes väistämättömältä Turkissa näyttänyt luisu autoritaariseen presidenttivetoiseen poliittiseen järjestelmään ei vaalituloksen myötä ainakaan lyhyellä aikavälillä toteudu, mikä on sijoittajalle hyvä asia. Parhaimmillaan koalitiohallitus voi paitsi tasapainottaa valtarakenteita niin myös tuoda uutta puhtia tarvittaviin rakenteellisiin uudistuksiin.


Maailman osakemarkkinoiden joukossa Turkki on kuluvana vuonna ollut hylkiö. Turkkilaisosakkeiden euromääräinen tuotto on ollut lähes yhtä huono kuin massiivisista ongelmista kärsivän naapurimaa Kreikan. Rakenteellisilta ominaisuuksiltaan Turkki on kuitenkin ihan muuta kuin Kreikka.


Esimerkiksi Turkin valtion velka on alle 34 prosenttia suhteessa bkt:hen, kun se IMF:n mukaan on Kreikassa yli 170 % ja Suomessakin yli 60 %. Pitkän aikavälin positiivista näkemystä tukee myös se, että kulloisestakin poliittisesta toimintaympäristöstä huolimatta Turkin talouskasvun ja yritysten menestyksen kulmakivi on nuori, kasvava väestö. Yli 77 miljoonaa kuluttajaa, joista puolet on alle 31-vuotiaita, tuo osaltaan dynamiikkaa talouteen. Kansaan sisäänrakennettu yrittäjämäinen asenne on merkittävä vahvuus.


Nykyhinnoittelultaan turkkilaisosakkeet ovat selvästi edullisempia kuin kehittyvien markkinoiden osakkeet keskimäärin. Turkkilaispankkien arvostustaso - 2015E P/BV n. 0,9, P/E noin 7 ja ROE n. 13 prosenttia - on alhainen suhteessa historialliseen hinnoitteluun ja kansainvälisiin verrokkeihin, arvioidut riskitekijät huomioidenkin.


Vaiherikkaan 90 vuoden mittaisen elämän elänyt, viime viikolla kuollut 7-kertainen pääministeri ja vuosina 1993-2000 Turkin presidenttinä toiminut Suleyman Demirel käytti sanontaa: “Dun dundur, bugun bugundur – eilen oli eilen, tänään on tänään”. Samaa ajatusta hieman mukaillen sijoittaja ei saa jähmettyä pohtimaan historiallisia tuottoja vaan keskittää ajatuksensa tulevaisuuteen etsiessään uusia tuottoisia kohteita.

Ari Metso

Toimitusjohtaja