28.01.2015

Heikki Nystedt

Heikki Nystedt

Johtaja, sijoitustoiminta
Helsinki
+358 40 724 9226

Yrityslainamarkkinat ovat kasvaneet maailmanlaajuisesti viimeisten vuosien aikana aivan hillittömästi. Esimerkiksi markkinatalouden kehdossa, Yhdysvalloissa, kehitys on ollut todella rajua.


Kun vuonna 1985 keskimääräisen yhdysvaltalaisen yrityksen vieraan pääoman määrästä noin kolmannes oli markkinaehtoista, niin vuonna 2014 vastaava luku oli jo noin 60 prosenttia! Tämän muutoksen taustalla on ollut luonnollisesti pankkien kiristyneet pääomavaateet.

Finanssikriisin jälkeen voimakkaasti kiristyneet vaateet ovat saaneet aikaan sen, että yrityslainojen jälkimarkkinalikviditeetti tai jälkimarkkinakelpoisuus on huonontunut olennaisesti.


Lähtökohtaisesti yksittäisen pankin kannalta perinteinen taseesta myönnetty yritysluotto ja pankin kaupankäyntivarastossa tai niin kutsutussa trading-kirjassa oleva markkinaehtoinen yrityslaina kuluttavat tasetta tasapäisesti. Pankit eivät siis halua luotottaa yrityksiä eivätkä omistaa yrityslainoja yhtä paljon kuin aiemmin.


Korkovarainhoitajan arjessa muuttunut tilanne näkyy siten, että esimerkiksi ostettaessa yksittäistä riskillisempää yrityslainaa tavara ei välttämättä löydy suoraan välittäjäpankkien varastokortilta.


Pelaajien uudet roolit


Sen sijaan välittäjät metsästävät lainaa muilta sijoittajilta. Myytäessä yrityslainoja tilanne on samankaltainen eli välittäjäpankit eivät halua ottaa riskiä itselleen, vaan pyrkivät välittämään sen suoraan toiselle sijoittajalle. Sijoittajat ovat siis tyystin ottaneet pankkien roolin likviditeetin tarjoajana!


Yhä useammin nämä likviditeetin tarjoajat ovat korkorahastoja. Varsinkin viime vuosina erittäin kevyen rahapolitiikan ympäristössä korkorahastoihin virranneet pääomat ovat olleet hyvin voimakkaita.


Aiempaa heikompi jälkimarkkinalikviditeetti yhdistettynä suuriin nettomerkintöihin on tarkoittanut yrityslainojen hintojen nousua eli tuottotason laskua, kun rahastot ovat olleet pakotettuja ostamaan yrityslainoja yhä alemmilla tuottotasoilla.


Lainojen hinnat ovat nousseet eli tuotot laskeneet, mikä taas on osaltaan tukenut yrityslainatarjontaa.


Mitä tapahtuu sitten, kun rahavirrat kääntyvät pois yrityslainarahastoista? Yhdysvalloissa tämä tilanne on jo käsillä. Rahapolitiikka on kiristymässä asteittain ja öljysidonnaisten velkaisten yritysten tilanne on heikentynyt.

Riskillisten yrityslainojen houkuttelevuus on laantunut selkeästi, rahavirrat ovat kääntyneet ja yrityslainojen hinnat laskeneet. Markkinatunnelmat olivatkin kesällä ja syksyllä paniikinomaiset. Tämä näkyi ennen kaikkea siinä, että lainojen osto- ja myyntinoteerausten väliset erot kasvoivat selvästi ja markkinaheilunta oli terävää.


Korkoriski hermostuttaa


Nyt tiedämme, että viime viikolla EKP täytti markkinoiden odotukset määrällisen elvytyksen osalta. Maailmanlaajuisesti rahapoliittinen ympäristö tulee pysymään erittäin kevyenä. Ainoa poikkeus tästä on Yhdysvallat, jossa Fed on nostamassa korkoa kesällä tai alkusyksystä.


Odotuksissa on, että korkomarkkinoilla tullaan näkemään tulevana keväänä vastaavaa hermostuneisuutta kuin viime kesänä ja syksynä - moni sijoittaja haluaa myydä pidemmät yhdysvaltalaiset valtionlainat tai matalatuottoiset yrityslainat ennen kuin korkoriski on tehnyt hallaa salkulle!


Näkemyksemme mukaan tämän vuoden paras korkosijoitusluokka tulee olemaan euromääräiset riskilliset yrityslainat. Mikäli korkomarkkinoiden heilunta toteutuu Atlantin toisella puolen, tulee sillä olemaan vaikutuksensa myös Eurooppaan.


Heilunta tulee olemaan täällä kuitenkin maltillisempaa EKP:n käynnistyneestä setelipainosta johtuen. Korkosijoittajan kannattaakin huomioida heikentynyt jälkimarkkinalikviditeetti ennen kaikkea siten, että salkku on hajautettu tarpeeksi tehokkaasti niin liikkeeseenlaskijariskin kuin likviditeettiriskin osalta.


Riskillisempien ja epälikvidimpien yrityslainojen vastapainona salkussa kannattaa ehdottomasti olla hyvän luottolaadun yrityslainoja, joiden jälkimarkkinakelpoisuus on yleensä parempaa. Jälkimarkkinalikviditeetin ollessa heikkoa EXIT -juna on täynnä ja kaikille ei välttämättä riitä paikkoja!


Andrew Mellon (1855-1937): ”Gentlemen prefer bonds.”

« Takaisin: Sijoitusblogit

Edellinen
Suomalaiset pienyhtiöt – kiinnostus heräämässä?
Seuraava
Pakko ostaa?