02.11.2016
Sijoittajamestari Warren Buffett on todennut: ”The best thing that happens to us is when a great company gets into temporary trouble… We want to buy them when they're on the operating table.” Viisaudessa kiteytyy useita Omahan Oraakkelin keskeisiä oppeja. Laadukas yhtiö väliaikaisissa ongelmissa – ja siten alhaisella hinnalla – kuulostaa toki houkuttelevalta yhdistelmältä.
Herääkin kysymys, onko Helsingin pörssissä leikkauspöytäyhtiöitä. Kenties haastavin ongelma on tunnistaa, ovatko potentiaalisen leikkauspöytäyhtiön ongelmat ainoastaan väliaikaisia vai jääkö operaatiosta lopullisia vaurioita. Väliaikaisesta köhästä käynee esimerkkinä tuotantohäiriö ja pidempiaikaisesta vammasta vaikkapa toimialalle muodostunut ylikapasiteetti. Joskus suurten markkinapaniikkien aikana käytännössä kaikki yhtiöt ovat enemmän tai vähemmän leikkauspöydällä. Se puolestaan on loistava tilanne osakepottiaan kartuttaville!
Luonnollisesti jälkiviisaus on jälleen ennustamista helpompaa. Lähihistorian entisistä leikkauspöytäyhtiöistä mieleen tulevat ensimmäisinä Huhtamäki, Amer Sports ja Neste. Kaikki nämä ovat toipuneet mittavista leikkauksistaan hämmästyttävänkin hyvin. Ne, jotka uskoivat ongelmien olevan väliaikaisia, eivät ole joutuneet katumaan. Jopa KONE on välillä käynyt pienessä tähystyksessä, mutta Kiina-leikkaus ei ole ainakaan vielä alkanut.
Tällä hetkellä nostaisin potentiaalisista leikkauspöytäyhtiöistä esimerkeiksi Nordean, YIT:n ja Outotecin. Kaikki on jossain vaiheessa lähihistoriaansa mielletty jossain määrin toimialansa huippufirmoiksi. Kaikilla on apunaan kohtuulliset, vaikkakin vaihtelevat mömmöt toipua operaatioistaan.
Nordeaa mollataan joka suunnasta täysin armotta. IT-savotta on kallis ja työläs. Panama-papereita kaivellaan. Fintechien tulolla pelotellaan. Regulaattori koittaa kampittaa. Korot ovat nollassa tai miinuksella. Asiakkaita ketuttaa. Kaikki nämä ovat valideja murheita. Kukaan ei takaa, että Norppa kestää nykyisessä iskussa saati parantaa esimerkiksi vuosikymmenen tähtäimellä. Tulosta ennen veroja tehtaillaan kuitenkin karkeasti miljardi per kvartaali. Selviytymismahdollisuudet leikkauksista ovat siten olemassa. Imuroidaan osingot laariin leikkaus kerrallaan ennen kuolleeksi julistamista.
Ei siitä monta vuotta ole, kun YIT:tä pidettiin Suomen rakennusalan kuninkaana. Caverion heivattiin kyydistä, Venäjä romahti ja Suomi ajoi seinään. Taseriski nosti päätään. Lehto Group alkaa olla jo samanarvoinen kuin YIT tammikuussa. Jopa Caverion on omista ongelmistaan huolimatta pessyt YIT:n mennen tullen jakautumisen jälkeen kokonaistuotolla mitattuna. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, että YIT:n leikkauspöydällä veri on tirskunut. Rohkeat ovat silti alkaneet nähdä jo vuodon tyrehtyvän.
Kirjoitin vuoden 2014 tammikuussa Arvopaperiin otsikolla Outotecia salkussa – ranteet auki. Muutama mielensäpahoittaja löytyi. Hyvä ettei tappouhkauksia tullut. Niitä viestejä on voinut lämmöllä muistella yhtiön ajauduttua karille oikein kunnolla. Outotecia oli helppo pitää ns. laatuyhtiönä esimerkiksi kasvuhistoriansa, pääoman tuottolukujensa ja teknologiaosaamisensa perusteella. Kaivosteollisuuden supersykli tuli kuitenkin tiensä päähän, raaka-aineiden hinnat romahtivat ja Outotecin liiketoiminnan syklisyys paljastui viimeisillekin sijoittajille. Yhtiön (ja monien sijoittajien) ranteita parsitaan yhä leikkauspöydällä. Markkinatilanne ei ole helppo, ja vanhat hyvät ajat tuntuvat etäisiltä.
Sijoittajan tehtävä on sikäli helpompi kuin lääkärin tai kirurgin, että jokaista potilasta ei tarvitsekaan yrittää pelastaa. Markkinat pelastavat ne, jotka sen ansaitsevat.
Kirjoituksessa käsitellyistä yhtiöistä Taalerin salkunhoidon hoitamissa salkuissa on kirjoitushetkellä Nordeaa ja YIT:tä.