19.08.2015

Lapsesi muuttaa asuntomarkkinoita

Jouni Alho

Johtaja, kiinteistörahastot

Naapurin ylioppilasjuhlissa kuulin mielenkiintoisen keskustelun. Kaksi juhlakalua hieman vanhempaa tieteenharjoittajaa keskusteli siitä, mitä elämässä pitäisi seuraavaksi tehdä. Toinen totesi haluavansa vähäksi aikaa ulkomaille kiertelemään. Kuulemma siellä täällä vähän töitä ja sitten ehkä viiden vuoden kuluttua takaisin Suomeen. Toinen kysyi että ”Entäs se sun uusi kämppä?”, johon toinen vastasi että ”Äh, vien tavarat vanhemmille ja annan sen pois. Ainahan jostain uuden saa.” Jäin miettimään. Niinhän sitä saa, mutta miten juuri perustetun kodin voi sivuuttaa olankohautuksella?


Globalisaation ja digitalisoitumisen seurauksena maapallo pienenee ja elämää eletään useammassa paikassa ja todellisuudessa. Perinteinen kodin määritelmä muuttuu, kun asunto on paikka, jossa säilytetään osa tavaroista liikkumista vaativan elämän aikana. Henkinen koti voi myös olla verkossa tai yhteisössä, jolloin fyysisen kodin merkitys pienenee. Liikkuva elämäntapa, itsensä kehittäminen, elämykset ja maailman kokeminen eivät vaadi kiinteää kotia. Ne voivat olla tulevaisuudessa kodin omistamista tärkeämpiä arvoja.


Kaikki markkinatalouden osa-alueet elävät ja kehittyvät. Asuntomarkkinatkin ovat kehittyneet, tosin melko hitaasti, omasta majasta tai kodasta vuokramaalla olevaan tupaan, edelleen kerrostaloon ja nykyajan palveluasuntoon. Muutos on nyt selkeästi lisännyt vauhtiaan. Markkinoille on tullut koteja, joita voi vuokrata hotellihuoneeksi, hotellihuoneita, joita voi vuokrata kodiksi, konttiasuntoja, joita voi tilata haluamansa paikkaan. Jopa risteilyalukselta voit ostaa asunnon. Asunnon ja majatalon raja hämärtyy. Miksi näitä palveluja tulee kuin uusia salamilaatuja supermarketin makkarahyllylle, vaikka aiemmillakin 27 erilaisella pärjätään? Siksi koska nykymaailmassa niille on kysyntää.


Muutumme kuinka paljon tahansa, niin aina tarvitaan paikka nukkumiseen ja tavaroiden säilyttämiseen. Yhä harvempi ajattelee, että tämän kodinomaisen paikan omistaminen olisi välttämätöntä. Näin ollen jonkun muun täytyy omistaa ja tarjota se heille.


Tämä kiinnostaa minua.


Kiinteistöalan näkökulmasta monipuolistuvaan kysyntään vastaaminen vaatii innovatiivisuutta sekä nykyisten säädösten mukautumista. Ensimmäisen tiedän löytyvän, jälkimmäisen pelkään puuttuvan.


Tälläkin hetkellä meillä on liikaa vanhentuneita säädöksiä, jotka aiheuttavat taloudellista toimettomuutta aivan turhaan. Kaikista asuntokunnista yhden hengen talouksia oli 1960-luvulla 15 prosenttia ja tänä päivänä 42 prosenttia. Silti edelleenkin meillä on sellaisia sääntöjä, ettei pieniä asuntoja voida rakentaa riittävästi.


Esimerkiksi erityisryhmien, auton omistajien tai rakentamisen laatukriteerien huomioiminen yhteneväisillä säännöillä kaikissa sijainneissa ja asunnoissa aiheuttaa joustamattomuutta. Tämän vuoksi markkinoille ei voida tarjota riittävän erilaisia asumisvaihtoehtoja, vaan enemmän tai vähemmän toisiaan muistuttavia ratkaisuja. Sääntelyä helpottamalla emme sulje yhtään ovea, vaan avaamme niitä lisää. Haasteet ja ratkaisut asumisen kehittämisessä ovat globaaleja, ja tällä hetkellä maailmalla osataan ja uskalletaan enemmän.


Muuttuvat asumistarpeet tarjoavat hyviä mahdollisuuksia sijoittajille, joita tarvitaan erityyppisten toteutusten mahdollistajiksi ja vuokratarjonnan laajentamiseksi. Hotellikäyttöä muistuttavat asunnot ovat tilankäytöltään tehokkaampia, niissä on lyhytaikaisempia vuokrasopimuksia, ne tarvitsevat ehkä ympärilleen muita tiloja ja toimivia palveluja. Oikein toteutettuna kaikki nämä sisältävät elementtejä parempaan vuokratuottoon.

Jouni Alho

Johtaja, kiinteistörahastot