08.04.2015

Mikä ihmeen äly-beta?

Visa Manninen

Salkunhoitaja

Törmäsin eräässä lehdessä nimihirviöön: Global Equity Multi Smart Allocation Scientific Beta Ucits ETF. Siis mitä?


Äly-betasta (engl. smart-beta) on keskusteltu viime aikoina yhä enemmän. Idea ei sinänsä ole uusi, mutta nyt näyttää, että äly-beta-ratkaisujen suosio on selvässä kasvussa. Näiden ratkaisujen suosion kasvun takana on uskoakseni ajatus paremmasta riskien hallinnasta.


Sen lisäksi, että monet äly-beta-tuotteet pyrkivät rajoittamaan kurssiheiluntaa, niiden selkeästi määritelty läpinäkyvä sijoitusstrategia auttaa ymmärtämään, mihin todella sijoitetaan ja arvioimaan riskejä.


Äly-beta-ratkaisuiksi kutsutaan monia erilaisia sijoitustapoja. Yhteistä näille on, että salkun perusjakaumaa eivät ohjaa markkina-arvot. Vaikka markkina-arvot heijastavat olemassa olevia sijoitusmahdollisuuksia eli kuinka paljon rahaa esimerkiksi kussakin osakkeessa on kiinni, on ehkä hyvä kyseenalaistaa, onko tämä paras tapa rakentaa salkku.


Perinteisten indeksien mukaisesti rakennetuissa salkuissa sijoitetaan aina enemmän osakkeisiin, jotka ovat nousseet keskimääräistä enemmän (ja jotka ovat jo kalliita?) ja vähemmän osakkeisiin, joissa tuotto on ollut keskimääräistä alhaisempi (ja jotka ovat edullisia?).


Voi tietysti olla, että kurssit heijastavat täydellisesti yritysten nykyistä ja tulevaa tuloksentekopotentiaalia, mutta usein näin ei ole ja salkkuun tulee liian vähän edullisia osakkeita.


Mekaaniset säännöt estävät virheliikkeitä, joihin salkunhoitajalla/sijoittajalla on riski sortua. Ne mm. estävät yltiöhurmosta yhtiöissä, joiden kurssit ovat nousseet rajusti tai yltiöpessimismiä yhtiöissä, joissa kurssi on romahtanut. Säännöt pakottavat usein myös huolehtimaan riittävästä hajautuksesta.


Jotkut niputtavat äly-beta-nimen alle myös erilaisiin arvostusmittareihin esim. hinta/tasearvo, osinkotuotto yms. perustuvat sijoitusmenetelmät. Jotkut laskevat mukaan vielä pienyhtiösijoittamisenkin tai niin kutsutun kurssikehitys-momentuminkin, mutta en käsittele niitä tässä yhteydessä. Alla muutama esimerkki yleisistä äly-beta -ratkaisuista.


1. Tasapainosalkku: sijoitetaan sama osuus kaikkiin osakkeisiin (esimerkiksi 2 prosenttia salkusta) ja jonkin ajan kuluttua, (esimerkiksi 3 kuukauden välein) palautetaan painot alkuperäisen mukaiseksi. Tässä yksinkertaisessa vaihtoehdossa tasapainotuksessa siis myydään eniten nousseita osakkeita ja ostetaan osakkeita, jotka ovat nousseet vähemmän.


2. Minimivolatiliteetti: valitaan salkkuun sijoitustuotteet, joissa historiallinen kurssiheilunta on ollut alhaisinta.


3. Maksimihajautus: valitaan tuotteet siten, että ne korreloivat (liikkuvat samansuuntaisesti) mahdollisimman vähän keskenään.


4. Riskipariteetti: yhdistää elementtejä edellisistä kolmesta. Kunkin sijoituskohteen osuus salkun kokonaisheilunnasta on sama. Sijoituskohteet, joiden historiallinen kurssiheilunta on ollut alhaisempaa tai joiden kurssiliikkeet poikkeavat muista sijoituskohteista, saavat korkeamman painon salkussa. Tarkastetaan painot esimerkiksi 3 kuukauden välein.


Olemme juuri uudistamassa kehittyvien markkinoiden rahastomme sijoitustyylin riskipariteettimallin mukaiseksi ja uskomme, että sijoitustyyli istuu juuri kehittyville markkinoille poikkeuksellisen hyvin.


Testeissämme olemme saaneet hyvin rohkaisevia tuloksia mallin toimivuudesta etenkin laskumarkkinoilla. Tuottojen heilunta näyttäisi myös jäävän tavoitteiden mukaisesti yleistä markkinaa alhaisemmaksi. Jos kiinnostuit, lue täältä lisää Kehittyvien markkinoiden rahastostamme.

Visa Manninen

Salkunhoitaja