28.05.2018

Samu Lang

Samu Lang

Johtaja, salkkuratkaisut
Helsinki
+358 50 422 6334

Lohkoketjut, data-analytiikka, palvelumuotoilu, koodaus, keinoäly, oppivat algoritmit, robotiikka jne…

Jokainen rahoitusalalla ja varmasti myös muillakin aloilla työskentelevä on joko käyttänyt tai kuullut kollegoiltaan näistä nykymaailman hienoista asioista.

Samalla jokainen kokee jonkinasteista ahdistusta näiden käsitteiden ympärillä. Ahdistuksen suuruus on ainakin jossain määrin riippuvainen ihmisen organisatorisesta asemasta – pitäisi hitto tehdä jotain, mutta kun ei vain tiedä mitä ja miten ja kenen kanssa. Yhden alan asiantuntija ei tiedä toisesta alasta mitään ja lopullisen investointipäätöksen tekijä tietää kaikesta todennäköisesti vähiten.

Ahdistus on ymmärrettävää. Perinteisen suomalaisen yrityskulttuurin dna ei sovellu nykymaailmaan. Epävarmuuden ja keskinäisen riippuvuuden hyväksyminen aiheuttaa vieroitusoireita. 

Avain onneen on rehellisyys. On hyväksyttävä tosiasiat. Kukaan ei tiedä miltä maailma tulee näyttämään 20 vuoden päästä. Käynnissä on neljäs teollinen vallankumous, jossa robotiikka, keinoäly, koneoppiminen ja laskentakapasiteetin voimakas kasvu tulevat yhdistymään ennennäkemättömällä tavalla. Teknologia tulee integroitumaan erottamattomaksi osaksi yhteiskuntaa ja jopa ihmistä. Raja biologisten ja digitaalisten organismien välillä hämärtyy, virtuaalitodellisuudesta tulee todellisuutta ja päinvastoin, tai sitten ei.

Yritä nyt sitten johtaa liiketoimintaa tällaisessa ympäristössä. Tuntee olonsa helpolla kovin pieneksi.

Alla pari ajatusta, jotka voivat helpottaa. Kannattaa kuitenkin edetä varoen. Voi liukastua, jos juoksee liian lujaa. 

Kehitysprojektit ja liiketoiminnan kehitys kannattaa formuloida enemmän oppimiskokemukseksi kuin ongelmanratkaisuksi. Toisin sanoan tuodaan avoimesti esiin, että olemme tilanteessa, jossa emme ole ikinä olleet ja emme voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Kaikkien osallistumista tarvitaan. Avoin keskustelu, kuunteleminen, toisen kunnioittaminen ja kannustaminen johtavat avoimuuteen, uusiin ideoihin ja lopulta kollektiivisen osaamisen nousuun ja parhaimmillaan hyviin päätöksiin.

Kehitysprojektit ja liiketoiminnan kehitys kannattaa formuloida enemmän oppimiskokemukseksi kuin ongelmanratkaisuksi.

Kaikkea ei tarvitse eikä voi tietää. Tunnustetaan oman tietämyksen rajallisuus. Tämä lisää turvallisuuden tunnetta. Ei esitetä väkisin keksittyjä ratkaisuja, vaan kysytään järkeviä kysymyksiä. Tämä lisää luottamusta ja ihmisen sitoutumista ryhmässä. Uusia näkökulmia ja ideoita syntyy helpommin.

Puhutaan psykologisesti turvallisesta työympäristöstä.

Moni lukija ajattelee tässä vaiheessa, että pakkohan ihmisillä olla ennalta määrättyjä kovia liiketoiminnallisia tavoitteita ja vastuu näiden toteutumisesta. Muuten mitään ei tapahdu ja ihmiset eivät motivoidu. Tämä on täysin totta. 

Asiat eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia.

Mikäli toimintaympäristössä ei ole epävarmuutta ja interaktiivisuus ihmisten välillä ei ole välttämätöntä, psykologinen turvallisuus ei ole tarpeen. Se voi olla kivaa, mutta liiketoiminnan kannalta sillä ei ole merkitystä.

Mikäli ympäristö on epävarma ja vaatimus interaktiivisuudelle ja kommunikoinnille kasvaa sekä organisaation sisällä että organisaation ja ulkomaailman välillä, voi psykologisesti turvallinen ilmapiiri olla elinehto menestymiselle.

Jokainen voi itse miettiä minkälaisessa ympäristössä elämme. Finanssialalla vastaus on aika selvä.
 

« Takaisin: Sijoitusblogit

Edellinen
Bondimarkkina vihertää kilpaa kevään kanssa – mutta kesään on vielä matkaa
Seuraava
Suomellakin on kilpailuetuja
Pekka Samuelsson