13.03.2017
Yleensä mainoshenkisissä sijoituskirjoituksissa hehkutetaan armottomalla kiihkolla parhaita sijoitusonnistumisia. Täysin ymmärrettävää. Aina Warren Buffettin kirjeitä lukiessa tulee kuitenkin mieleen, että olisi virkistävää vaihtelua lukea välillä vuodatuksia kunnon möhlinnöistä. Buffetthan on vuosikymmenten saatossa tuonut hyvin avoimesti esiin virheitään, mikä on ihailtavaa. Mokia kun välillä sattuu kaikille sijoittajille. Suoraselkäinen kommunikointi tekee eetvarttia sijoitusmaailman kiekuroissa.
Tässä kirjoituksessa tuon esiin useimmille sijoittajille tuttuja virhekategorioita ja maukkaimpia sössintöjä erityisesti Taaleri MikroMarkka -rahaston näkökulmasta. Akateemisia viisasteluja sijoittajien tyypillisistä erhepatteristoista saa kaivaa esimerkiksi behavioristisen rahoituksen tutkimuksista.
Ei se sitten kääntynytkään. Käänneyhtiöillä arvuuttelu on vaativaa puuhaa. Outokummun käännettä odoteltiin vuosikymmen. HKScanin käännettä saatetaan odottaa ikuisesti. MikroMarkassa tämän kategorian möhlintään voidaan lukea ainakin Pöyry. Emme sijoitushetkellä vuonna 2013 uskoneet tilanteen olevan niin surkea kuin aika on näyttänyt. Onneksi Etteplan on enemmän kuin paikannut Pöyryn sudinnan. Pöyryssä emme ole kärvistelleet enää vähään aikaan. Toivottavasti kääntyy, mutta meidän pelimerkkimme ovat naapuripöydissä.
Miksi emme ostaneet? Pahoja virheitä saattaa tulla myös siten, ettei tee mitään. Näitä on keskitetyn salkun kohdalla luonnollisesti monia. Tämän kategorian esimerkeiksi nostettakoon MikroMarkan tapauksessa Revenio ja Digia. Näidenkin yritysten johtoa tapasimme täysin normaalisti, mutta tavalla tai toisella päädyimme vääriin johtopäätöksiin. Reveniossa aliarvioimme terveysteknologiayhtiöksi muuttumisen vaikutuksen kertoimien nousuun (esimerkiksi huipun EV/S-kerrointa noin 13 emme olisi uskoneet sitten millään). Digiassa koimme vuosia sitten osakkeen olevan lyhyellä tähtäimellä kallis emmekä halunneet lähteä spekuloimaan Qt:n arvolla. Olisi kannattanut. Näistä salkkuun päätymättömistä kohteista yleensä kuulee erityisen vähän tunnustuksia, koska nehän eivät kuitenkaan vie salkkua absoluuttisella tasolla turskalle. Kotipizzankin muuten aluksi tumpeloimme, mutta sittemmin korjasimme virheemme.
Viivyttely. Harvasta asiasta tulee oltua niin vihainen kuin kuhnailusta. Sijoituspäätös on jo käytännössä tehty, mutta jostain ihmeen syystä sitä kuitenkin jää välillä odottelemaan vielä parempaa osto- tai myyntitasoa. Jos esimerkiksi on päättänyt ostaa F-Securea, niin kannattaa toimia eikä jäädä jossittelemaan. Jos osake lähtee syystä tai toisesta nousuun, henkinen kynnys ostamiseen korkeammilla tasoilla saattaa jopa pilata koko casen – huolimatta oikeaan osuneesta alkuperäisnäkemyksestä. Ei näin. Tähän tulee onneksi sorruttua erittäin harvoin.
Ajoitus. Mielestäni ajoittaminen taiteenlajina on käytännössä mahdotonta. Osakerahaston näkökulmasta on sikäli helpompaa kuin allokaatiosalkuissa, että rahaston varat ovat käytännössä poikkeuksetta osakkeissa. Osakemarkkinoita voi toki plärätä useilla eri mittareilla ja väittää sen olevan ylikuumentunut tai aliarvostettu – mielipiteitä on jokaisella. Typeryydet vaan tuppaavat eskaloitumaan suuntaan jos toiseen melkoisesti. Mahdolliset veroseuraamukset ja kaupankäyntikulut huomioiden menee sitäkin hankalammaksi. Siten pitkäjänteisen sijoittajan ei tavanomaisesti juuri päätään ajoitustekijöillä kannata vaivata, vaan ostella tasaisesti. Yhtiötasolta lähtien ja yksittäisiä yrityksiä tarkkaan tutkimalla voi olla kuitenkin helpompi koittaa ajoittaa ostojaan. Jälkikäteen katsoen olemme olleet väärään aikaan (liian aikaisin) liikkeellä MikroMarkassa ainakin Rapalassa. Uistin raastaa yhä pohjamudissa.
Liikaa maksaminen. On trendikästä omistaa ”laatuyhtiöitä”, kuten mediassa vouhotetaan, mutta huippuyhtiökin voi olla huono sijoitus, jos hintalappu on liian korkea – ja usein se on. Pitkä aikajänne toki vähentää tyyriin hankintahinnan merkitystä, jos yhtiö vain osoittautuu niin laadukkaaksi kuin sijoittaja alun perin toivoi. Valitettavan usein sijoittajien käsitys yhtiön laadusta muuttuu kuitenkin niin voimakkaasti, että korkeat arvostuskertoimet sulavat selvästi alemmiksi. Tässä kategoriassa kallein virheemme on toistaiseksi ollut liian kova pelko liikaa maksamisesta, mikä on johtanut Revenion ja Digian missaamiseen.
Loppuun silti se mainoshenkinen osuus. Huolimatta Viitikon ja Heikkilän lukuisista tunaroinneista MikroMarkka on toimintansa alusta (2.12.2013) tuottanut kirjoitushetkellä noin 82 prosenttia, mikä oikeuttaa kärkisijaan Suomi-osakerahastojen ryhmässä.
Koitetaan aina edes oppia virheistä, vaikkei niiden julistamisesta toimialan tapaa tulekaan.