06.11.2017

Pekka Samuelsson

Pekka Samuelsson

Sijoitusjohtaja, impakti-sijoitukset
Helsinki
+358 50 523 5834

Ratkaisutoimisto Seedi teki hienon työn selvittäessään suomalaisten asenteita omistamiseen. He kysyivät alakoululaisten näkemyksiä sanasta omistajat. Poimintoja vastauksista:

  • Ahneita
  • Vievät muilta
  • Eivät anna lainaksi, vaikka pyytää
  • Vanhemmat lellivät
  • Monopoli –peli
  • Eivät tee työtä
  • Leuhkoja
  • Väärin työtä tekeviä kohtaan
  • Helsingistä
  • Lentävät lentokoneilla
  • Hienot autot

Lähde: Ratkaisutoimisto Seedi, haastattelu 7-12 vuotiaita lapsia, 2016.

Lasten mielipiteet herättävät ajatuksia. Jos olisi kysytty heidän näkemyksiään vaikkapa merirosvoista, palaute olisi todennäköisesti paljon positiivisempaa. Se on yllättävää, koska suuri osa omistajista on kuitenkin omistajayrittäjiä, jotka tekevät pitkää päivää yhtiönsä jokapäiväisten töiden parissa. Ja suomalaiset suhtautuvat yleensä positiivisesti ahkeriin ja taitaviin ihmisiin – muutenkin kuin juhlapuheissa.

Uskon, että negatiivinen asenne kohdistuu sellaisiin omistajiin, jotka eivät ole kokopäivätöissä omistamassaan yrityksessä, mutta joilla on merkittävää omistusta ja/tai vaikutusvaltaa. On varsin ymmärrettävää, että tällainen omistaja vaikuttaa suuren yleisön mielikuvissa henkilöltä, joka saa rahaa tyhjästä.  

Yritän positiivisen asennemuutoksen puolesta seuraavassa vakuuttaa, että hyvät omistajat ovat ahkeria ja taitavia. Heidän työnsä ovat vaativia, vaikka eivät näykään ulospäin. Huonoihin omistajiin en tässä ota kantaa. Markkinatalous hoitaa heidän rankaisemisensa puolestani. 

Tärkeimpiä asiakokonaisuuksia, joiden päätöksentekoon omistaja osallistuu, on kaksi: 

  1. Mitä yhtiön pitäisi tulevaisuudessa tehdä? Miten yhtiön resursseja käytetään? Mihin investoidaan? Ja koska resurssit ovat rajalliset, mitä yhtiön ei pitäisi tulevaisuudessa tehdä? Minkälaisia tuotteita ja palveluita ihmiset haluaisivat viiden vuoden päästä yhtiöltämme ostaa? Pitäisi siis osata ennustaa tulevaisuutta ja laittaa hyvin erilaisia hankkeita tärkeysjärjestykseen. Onneksi tulevaisuutta yleensä tarvitsee ennustaa vain yhdeltä tai kahdelta toimialalta ja sen toimintaympäristöstä. 
  2. Keiden pitäisi johtaa yhtiötä? Ja miten tekijät pitäisi palkita? Ihmisten valinta vaativiin tehtäviin on aina vaikeata ja vaatii paneutumista. Ihmisten erottaminen vaativista tehtävistä on vielä vaikeampaa. Ja palkitsemisen suunnittelu se vasta hankalaa on. Häpeilemättä viittaan aiempaan kirjoitukseeni, jossa totesin kannustamisen ohjaavan tekoja.

Lisäksi omistajan pöydälle tulee muita asioita, jotka vain omistajat voivat hoitaa. Kolme esimerkkiä: 

  • Omistajan mukanaolo suurten muutosten läpiviennissä on usein välttämätöntä. Muutosten läpivienti ei ole helppoa, koska muutoksen vastustajat ovat aina kaikkein äänekkäin porukka. 
  • Omistusrakenne ja sen muutokset ovat luonnollisesti omistajalle kuuluvia töitä. Joskus omistajan itsensä tulee ymmärtää, että joku muu omistaja tai omistajat ovat paremmat kuin nykyiset. Uskoisin että se on kaikkein vaikein päätös, etenkin jos yhtiöllä menee edes kohtuullisen hyvin. Esimerkiksi Volvon omistajat päättelivät vuonna 1999, että he ovat väärä omistaja henkilöautoyhtiölle, koska ovat liian pieni. He myivät yhtiön Fordille. Silloin Volvolla vielä meni kohtuullisesti, mutta tulevaisuus näytti epävarmalta. Jälkikäteen päätös näyttää nerokkaalta. 
  • Vaikeina hetkinä omistajan läsnäolo on kaikille sidosryhmille tärkeää. Richard Branson kertoi Nordic Business Forumissa, että kahdesti hänen urallaan hänen yhtiöissään sattui onnettomuuksia, joissa kuoli ihmisiä. Molemmilla kerroilla hän lähti heti paikalle. Omistajan läsnäolo toi yhtiön toimintaan empatiaa, jota arvostetaan.

Yhteenvetona asioita ei ole lukumääräisesti kovin paljon ja ne kuulostavat petollisen yksinkertaisilta. Tästä ymmärrettävästi helposti seuraa mielikuva siitä, että omistajat eivät tee mitään. Kaikki yllä luetellut asiat ovat kuitenkin erittäin vaikeita kysymyksiä. Hyvän omistajan täytyy siis kyetä ennustamaan tulevaisuutta, priorisoimaan hyvin erilaisten rahankäyttömuotojen välillä ja valitsemaan oikeita ihmisiä oikeille paikoille. Hänen tulee olla viisas, ahkera, empaattinen, päättäväinen ja kykenevä itsearviointiin. 

Ei se sitten niin helppoa ollutkaan. Löyhästi Juicea mukaillen: ”(Omistajan) elämä se kaikkein vaikeinta lie, hyvin tehtynä se kaiken aikasi vie”.

Loppuun ennustan osaltani tulevaisuutta. On Slush-aika vuodesta. Slushissa yrittäjäomistajat ja jopa sijoittajat muuttuvat kahdeksi päiväksi rokkitähdiksi. Vaikea kuvitella että Slush-väen lapset suhtautuvat omistajiin mitenkään muuten kuin aikakautensa litmasina, selänteinä ja simohäyhinä. Suomen kannalta sen tuoma positiivinen asennemuutos omistajuuteen voikin olla Slushin ja start-up –hurmoksen suurimpia hyötyjä.

Seedin väki, muistattehan tehdä uuden gallupin alakoululaisille vuonna 2030?

« Takaisin: Sijoitusblogit

Edellinen
Arvosijoittaminen kehittyvässä Euroopassa
Seuraava
Tarvitsemme lisää milloja