13.10.2017
Onko suomalainen yhteiskunta kehittynyt vuosikymmenten saatossa niin keskustelevaksi ja poliittisesti korrektiksi, että konsensuksen vaatimuksen paineessa on vaikea olla enää mitään mieltä loukkaamatta jotain tahoa?
Varmaan jossain mielessä näinkin. Yhteiskunnassa on kuitenkin jyrkkiä vastakkainasetteluja niin poliittisissa kannoissa yleensä kuin erityisesti talouspoliittisissa näkemyksissä. On syntynyt eräänlainen kauhun tasapaino, jossa poliittinen päätöksenteko on halvaantunut, kun pitäisi tehdä yhteiskunnan rakenteisiin kajoavia ratkaisuja.
Saatetaan tehdä kikyn kaltaisia yhteiskuntasopimuksia, mutta ne tylsistyvät paineiden keskellä hyvästä tarkoituksestaan huolimatta. Hyvästä tulee parhaan vihollinen. Pitäisi tehdä enemmän, mutta ei voida, koska johan tehtiin kiky. Se toimii rokotteena todellisia muutoksia vastaan.
On syntynyt eräänlainen kauhun tasapaino, jossa poliittinen päätöksenteko on halvaantunut, kun pitäisi tehdä yhteiskunnan rakenteisiin kajoavia ratkaisuja.
Julkinen päätöksenteko, rakenteet ja talous ovat saaneet Suomessa jo liian suuren roolin. Yhteiskunnan instituutioilla, poliittisella järjestelmällä ja edunvalvontakorporaatioilla on sijansa. Niiden pitäisi kuitenkin keskittyä mahdollistamaan yksityinen toimijuus. Kyse on asioiden ja resurssien omistajuudesta.
Ihmisen motivaatio on vahva ajuri. Siksi yhteiskunnassa pitää olla enemmän porukkaa sillä puolella pöytää, missä rahaa tehdään ja hyvinvointia tuotetaan, kuin sillä puolella, jossa tunnotonta rahaa jaetaan ilman riskin ja tulosvastuun tuntoa.
Tietysti on rakenteita, joissa tarvitaan riskinjakoa yhteiskunnan ja yksityisten toimijoiden välillä. Suuret kansalliset ja globaalit hankkeet eivät olisi muuten mahdollisia. Ajovoima tulee kuitenkin yksityisestä riskinotosta ja tuotto-odotuksesta.
Poliittinen vastuu näyttää olevan liian heikko ohjuri muutosten tekemiseen. Neljä vuotta on niin lyhyt jakso, että se kannattaa käyttää seuraavan valinnan varmistamiseen. Ei kannata riskeerata mahdollisuuksia tekemällä päätöksiä, joiden erinomaisuutta kokonaisuuden kannalta eivät äänestäjät ymmärrä neljän vuoden sprintin aikana.
Riskiä kantavalla omistajuudella voidaan muuttaa asioita. Taalerin intohimona on yhdistää ideat, pääoma ja yrittäjyys. Kun pitää tuottaa asuntoja, tehdään pääomarahastoja, jotka kasvattavat asuntokantaa. Metsien hyvinvointiin ohjataan yksityistä rahaa. Sekä metsästä että pääomista pidetään hyvää huolta. Jos tarvitaan toimia ilmastomuutoksen hidastamiseksi, ohjataan pääomia uusiutuvan energian hankkeisiin.
Riskiä kantavalla omistajuudella voidaan muuttaa asioita.
Taalerin asiakkailta tuleva palaute kertoo, että ihmiset haluavat olla mukana hankkeissa, jotka vievät maailmaa eteenpäin. Uusiutuvan energian hankkeiden ohella esimerkiksi konkreettinen suomalainen teollisuus on lähellä asiakkaiden sydäntä.
Rauman telakka on hyvä esimerkki Taalerin kanssasijoittamisen kohteesta, jossa luotiin alueellisesti merkittävää liiketoimintaa. Telakan jaloilleen nousun myötä Suomen Puolustusvoimat saattoi tilata tulevat aluksensa kotimaiselta valmistajalta. Taalerin uusiutuvan energian hankkeet ovat viime vuosina luoneet tuhansia työpaikkoja Suomeen.
Omistajuudella on väliä ja se kuuluu kaikille. Yhteiskunnassa pitää olla rakenteet, jotka mahdollistavat tämän. Parhaiten se tapahtuu, kun yksityinen riski ja saanto yhdistetään.