05.11.2018
Aparigraha on joogan filosofiasta tuleva termi, joka tarkoittaa omistamattomuutta. Suosittelen tutustumaan käsitteeseen. Se kuvastaa kaiken turhan välttämistä ja opettaa ottamaan vain sen, minkä tarvitsee; pitämään vain sen, mikä sillä hetkellä palvelee ja päästämään irti oikealla hetkellä. Aparigraha kuvaa ihmisen mielenhallintaa – mieli kun määrittää tarpeet. Tämä pätee myös omistajuuteen. Hallitsemattomana ihmisen mielihalut lienevät loputtomat, mikään ei riitä. Toisaalta ihminen voi olla tyytyväinen hyvinkin vähään. Aparigrahan hienous on kyky nauttia siitä mitä on.
Mielenhallinnalla ja omistajuudella on selkeitä kytköksiä.
Klassinen vaahtokarkkitesti on opettanut yli 50 vuoden ajan, että lasten menestys elämässä on kiinni itsehillinnästä. Se on tunnetuimpia sosiaalipsykologisia ihmiskokeita. Lapsi joka kykenee kärsivällisyyteen, menestyy todennäköisesti elämässään paremmin kuin se, joka ei pysty vastustamaan karkin kiusausta. Sama logiikka pätee talouteen. Ihminen joka kuluttaa kaiken heti, ei koskaan kerrytä säästöjä. Säästämisen ja omistajuuden ydin on kyky pidättäytyä välittömästä kuluttamisesta ja kerryttää kärsivällisesti omaisuutta pidemmällä horisontilla. Mielenhallintaa testataan jatkuvasti erilaisilla houkutuksilla.
Ihminen on tavoitteellinen toimija. Motivaatio ja merkitykselliset päämäärät ohjaavat toimintaamme. Se mikä pätee itsensä johtamiseen, pätee myös omistajuuteen. Tavoitteet sitouttavat mieltämme. Vielä parempi psykologisesti, jos tavoitteella on syvällisempi merkitys. Säästäminen unelmamatkaa, omaa kotia, lapsia tai lastenlapsia varten on merkityksellisempää ja motivoivampaa kuin vain eurojen kerryttäminen arvopapereihin.
Olisi älytöntä vähätellä mielen ja tunteiden roolia myös taloudellisessa toiminnassamme. Emme ole laskelmoivia ja rationaalisia homo economicuksia. Ihminen kiintyy asioihin ja esineisiin ja omistajuudessa on aina mukana tunnetta. Koti on eri asia kuin asunto, vaikka seinät ovat samanlaisia. Psykologinen omistajuus tarkoittaa mielentilaa, jossa henkilö tuntee, että omistuksen kohde tai osa sitä on ”hänen”.
Tunteet voivat tehdä luopumisesta tuskaista. Parhaiten tämä näkyy esimerkiksi perheyrityksissä. Omaisuus on enemmän elämäntyö kuin osakkeita. Järki sanoisi, että on aika siirtyä syrjään, mutta mieli ei malta luopua. Yhtälailla moni sijoittaja on lukittautunut hankintahinnan loukkuun ja roikkuu huonoissa osakkeissa vain siksi, että ei tee mieli myöntää itsellensä epäonnistumista.
Sijoittajalegenda Benjamin Grahamin mukaan ”sijoittajan suurin ongelma – ja pahin vihollinen – on todennäköisesti sijoittaja itse.” Nousumarkkinassa sijoittaja helposti kuvittelee olevansa ylivoimainen ja laskee tuotot omiksi ansioikseen. Laskumarkkinassa syitä haetaan markkinoista ja muista. Osakekurssien laskiessa sijoittajien mielenhallintaa koetellaan. Toiset sietävät tappiot tyynesti, kun toiset menettävät yöunensa. Suurimmat virheet tehdään yleensä tunteiden vallassa. Silloin kannattaisi kylmäpäisesti pitää mielessä alkuperäinen sijoitussuunnitelma.
Menestyminen omistajana edellyttää yleensä hyvää mielenhallintaa.