17.10.2016

Omistajuus työurallani

Jorma Alanne

Johtaja

Olen työurani aikana työskennellyt sekä isoissa että pienemmissä yrityksissä. Aloitin urani suuressa monikansallisessa pankissa, HSBC:n tyttäressä Midland Montagu Helsingissä. Tästä on jo toki aikaa, mutta siihen aikaan omistajuus oli minusta erittäin kaukana jokapäiväisestä työstä. Omistajuus tuli ehkä eniten esille, kun kohtasimme vaikeuksia liiketoiminnassa Suomen markan devalvaation vuoksi. Pankin kotipaikka oli Lontoon lisäksi Hong Kong, jossa pankilla oli oikeus laskea liikkeelle jopa seteleitä omissa nimissään.

Seuraavassa työpaikassa pääsin omistajuuden kanssa lähemmin tekemisiin. Aloitin työni KOP:ssa pankkikriisin keskellä ja SKOP (Säästöpankkien Keskus Osake Pankki Oyj) oli jo ajautunut valtion syliin. Kansallispankki oli siihen aikaan ns. sinipääoman linnake, joka oli suurissa vaikeuksissa. Pankilla oli laaja omistajakunta Suomessa. KOP päätti vedota omistajiinsa isänmaallisessa hengessä ja haki pääomia brändäämällä annin ”Kansallisanniksi”.

Muistan vielä, miten koko henkilökunta otti osaa antiin talkoovoimin. Soittelimme työajan jälkeen asiakkaille/omistajille ympäri Suomen. Tärkeää oli, ettemme häirinneet kotitalouksia samaan aikaan, kun suomalaisille uusi saippuasarja Kauniit ja Rohkeat tuli tv:stä. Anti ei pelastanut Kansallispankkia, mutta ehkä kuitenkin mahdollisti fuusion SYP:n kanssa ja yhdistynyt pankki säilyi listattuna yksityisomisteisena pankkina. Omistajuudella oli siis merkitystä talouden syöksykierteessä.

Kansallispankista siirryin osuustoiminnallisen pankkiryhmän omistamaan listattuun pankkiin OKOon. Tämä omistajuuden muoto muodostui mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Alussa tuntui, että pankkia johdettiin osuustoiminnallisena yrityksenä ja pääomistajan kulttuurin mukaisena. Meno kuitenkin muuttui, ja vuosituhannen vaihteessa pankki tuntui olevan aito pörssilistattu pankki, jonka tekemisen keskiössä oli oikea suhde yritysmaailmassa vallitsevaan kolminaisuuteen eli asiakkaaseen, henkilöstöön ja omistajaan. Omistajan arvo kasvoi vuodesta 1998-2014 voimakkaasti. Pankkia johdettiin pörssiyrityksenä, oman pääoman tuotto oli tärkeää ja omistajan läsnäolo tekemisessä oli vahvasti mukana. Nimi muuttui Pohjolaksi yrityskaupan myötä, mutta vahva meno jatkui.

Pääomistaja päätti lunastaa Pohjola Pankin pois pörssistä ja viedä yhtiön takaisin juurilleen. Mukaan kuvaan tuli asiakasomistaja. Kulttuurimuutos oli iso, mutta edelleen omistajan merkitys korostui tekemisessä. Nyt tärkeintä oli säilyttää tehokkuus, mutta kuitenkin arvomaailmassa asiakasomistaja siirtyi keskiöön. OP-ryhmässä vain yksityishenkilö voi olla omistaja, joten yritykset olivat vain asiakkaita. Tekemisessä myös muut asiakkaat olivat tärkeitä, mutta puheissa ja tunnelmassa omistajien rooli oli erityisen vahvasti esillä.

Viime keväänä aloitin Taaleri Oyj:n palveluksessa. Jo ennen töiden alkua minua kannustettiin ostamaan yhtiön osakkeita, jotta pääsen omistajaksi ja mukaan yhtiökokoukseen. Se poikkesi kaikista aiemmin kokemistani yhtiökokouksista; tunnelma oli ainutlaatuinen ja ohjelmassa oli paljon muutakin kuin pelkkä yhtiökokous. Omistajat todella olivat kokouksen huomion keskiössä.

Taaleri on nuori pörssilistattu varainhoitoyritys, jossa suuri osa henkilökuntaakin on omistajina. Yrittäjyyden ja omistajuuden voi aistia voimakkaasti yrityksen ilmapiirissä, tekemisen meiningissä ja ketteryydessä. Taalerin intohimona on omistaminen ja se on tekemisen keskiössä, sitä on hienosti nivottu sijoittamiseen. Taaleri on tuonut pääomarahastojen kautta mahdollisuuden omistaa myös pienemmillä summilla kuin perinteiset pääomasijoitusyhtiöt. Lisäksi omistajuudesta on tehty ylpeyden aihe.

Omistaminen on Suomen yhteiskunnalle tärkeää. Yrittämisen uskon olevan tärkeässä roolissa, kun suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa turvataan. Pääomien siirtyminen pieniin ja keskisuuriin yrityksiin pitää varmistaa. Toivottavasti siinä onnistutaan. Suomalainen pääomamarkkina on suurelta osin valunut rajan taakse. Suomalainen sijoitusvarallisuus on keskittynyt ja se hakee ulkomaisista sijoituksista hajautushyötyjä.

Suurten ja keskisuurten yritysten pääoma-markkinatransaktiot järjestetään usein kansainvälisten toimijoiden avulla Euroopassa ja erityisesti Lontoossa. Pienet yritykset eivät kuitenkaan saa apuja Lontoosta, joten ne kaipaavat kotimaisen pääomamarkkinan tukea. Sen elvyttämiseen ja kasvuun tarvitaan suomalaista pääomaa ja pääomamarkkinatoimijoita. Positiivista virettä on kuitenkin ilmassa. Helsingin pörssiin on listauduttu viimeisen kahden vuoden aikana kiihtyvään tahtiin. Nämä yritykset ovat antaneet uusille omistajilleen riittävät tuotot. Tärkeintä kuitenkin on, että nämä yritykset ovat kasvaneet ja menestyneet ja luoneet kasvua Suomeen.

Jorma Alanne

Johtaja