10.02.2015

Omistaminen ei ole joka päivä katkolla

Tuttavani omistaa Helsingin arvokortteleissa vanhan kivitalon – tai kolme kivitaloa, jos tarkkoja ollaan. Perintönä kulkeneet suvussa. Niitä oli aikoinaan vielä useampi, mutta vuosien saatossa ne on ’syöty’ pois kuten hän asian ilmaisi. Joku isoisän isä ne veljensä kanssa oli joskus vuosisadan alussa sukuun hankkinut. Tuttavani vanhemmat olivat jo nuoruudesta heittäytyneet boheemeiksi, siis nykyistä downshiftaamista, asuneet ’ilmaiseksi’ taiteilijoina Helsingin kulttuurialueilla ja aina silloin tällöin myyneet yksiön jostain kivitalosta, kun vuokratulot eivät yksin riittäneet elämiseen.


Tuttavani oli saanut jokin aika sitten herätyksen omistamisen vastuuseen: kivitalot, niin lujaa tekoa kuin ovatkin, ovat aikojen saatossa päässeet huonoon kuntoon. Sähkö-, putki- katto-, ikkuna- tai porraskäytäväremontteja ei ole aikanaan tehty, vain pakolliset rikkimenemiset oli hoidettu. Talojen kunnosta eivät vuokralaisetkaan olleet valittaneet, koska olivat monet tuttuja tai tutuntuttuja ja saaneet asua puoli-ilmaiseksi Helsingin arvoalueilla. Mutta nyt oli seinä vastassa: peruskorjaukset oli pakko tehdä. Täytyi tehdä vaikeita päätöksiä vuokralaisten suhteen ja yksi kivitalo oli myytävä, jotta kahden korjaukset saadaan rahoitettua.


Yritettiin porukalla miettiä, kuinka paljon hänen kivitalo-omaisuutensa arvo oli laskenut hoitamattomuuden seurauksena. Paljon, oli yhteinen mielipide, ehkä mielenrauhalle parasta, ettei sitä laske. Itse ryhdyin pohtimaan, että entä jos asuntojenkin arvo noteerattaisiin koko ajan pörssissä kuten finanssisijoitusten? Kiinnitettäisiinköhän arvonheilahteluihin enemmän huomiota? Ne eivät enää voisi tapahtua ikään kuin salassa. Ja lisäksi vielä käytäisiin säännöllisesti läpi varallisuusraportteja asuntovarainhoitajan kanssa. Muuttaisiko se suhtautumista asuntosijoittamiseen tai asuntojen omistamiseen?


Onko omistajalla ja sijoittajalla sitten mitään eroa? Ymmärränkö, missä roolissa milloinkin toimin? Omistajana vai sijoittajana? Vai onko sillä väliä? Uskon, että on. Omistaminen viittaa jo sananakin sitoutumiseen, pitkäaikaisuuteen ja merkityksiin. Tuttavanikin totesi, että kyllä hän haluaa ne kivitalot seuraavalle sukupolvelle kunnialla jättää eli hän haluaa omistaa talot. Niihin liittyy sijoitusta suurempia merkityksiä ja hän haluaa sitoutua niiden hoitamiseen ja opettaa sen lapsilleenkin. Sijoituksiimme emme yleensä kiinny ja voimme markkinatilanteiden mukaan vaihtaa niitä surutta toisiin. Mutta se ei tarkoita, etteikö omistusten arvo vaihtelisi markkinatilanteen mukaan siinä missä sijoitustenkin. Näihin vaihteluihin on ehkä vaan helppoa suhtautua rauhallisemmin. Koska omistaminen ei ole joka päivä katkolla. Näppärimmät voivat toki yhdistää nämä kaksi.