28.03.2018

Osakesäästötili ei yksin ratkaise pääomaverotuksen ongelmia

Vesa Heikkilä

Toimitusjohtaja

Valtiovarainministeri Petteri Orpo sai pari viikkoa sitten herätyksen, että Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön ruotsalaistyylinen osakesäästötili vielä tällä hallituskaudella. Orpon peukalo nousi torkkunapilta viime hetkellä, sillä vasemmisto-oppositio hekumoi jo vaalien jälkeisellä pääomaveroprosentin nostolla ja osinkoverohelpotusten leikkauksilla.

Osakesäästötili tai sijoitussäästötili on tili, johon voi siirtää rahaa ja sijoittaa sitä osakkeisiin tai muihin sijoitusinstrumentteihin niin, että tilin sisäiset myynnit, osingot ja muut tuotonmaksut eivät synnytä välittömiä verovaikutuksia sijoittajalle. Veroa maksetaan, kun tililtä nostetaan sinne kertyneitä tuottoja tai tililtä voidaan periä pieni vuotuinen laskennallinen vero, kuten Ruotsissa on tehty, jolloin nostot tililtä ovat verovapaita. 

Osakesäästötili tai sijoitussäästötili on tili, johon voi siirtää rahaa ja sijoittaa sitä osakkeisiin tai muihin sijoitusinstrumentteihin niin, että tilin sisäiset myynnit, osingot ja muut tuotonmaksut eivät synnytä välittömiä verovaikutuksia sijoittajalle.

Ruotsissa Reinfeldtin porvarihallitus lanseerasi osakesäästötilin (Investeringssparkonto, ISK) vuonna 2012. Ruotsissa osakesäästötili on osoittautunut suurmenestykseksi. Kuudessa vuodessa tilejä on avattu jo 2,5 miljoonaa eli käytännössä joka neljäs ruotsalainen säästää osakesäästötilin kautta. Tileille on kertynyt jo yli 20 miljardia euroa varallisuutta. Vastaavan kaltaisia tilejä on myös muissa maissa kuten esimerkiksi Norjassa, Iso-Britanniassa, USA:ssa ja 2019 lähtien myös Tanskassa. 

Osakesäästötili olisi askel siihen suuntaan, että kansankapitalismia edistettäisiin Suomessa muutenkin kuin juhlapuheissa. Kun pelkästään Ruotsissa pörssilistautumisia on 9 kertainen määrä Suomeen verrattuna, olemme pahasti takamatkalla yritysten oman pääoman ehtoisessa rahoituksessa. Toimivat pääomasijoitus- ja yrityskauppamarkkinat eivät yksin riitä vaan tehokkaat yritysrahoitusmarkkinat edellyttävät myös toimivia pörssimarkkinoita, joiden edellytys taas on laaja paikallinen sijoittajapohja. 

Teknisesti osakesäästötili voitaisiin toteuttaa nopeasti.

Ministeri Orpon ajatus osakesäästötilien lanseeraamisesta vielä seuravan vuoden aikana ei ole pelkkä päiväuni. Teknisesti osakesäästötili voitaisiin toteuttaa nopeasti. Vajaa 10 vuotta sitten Suomessa säädettiin laki pitkäaikaissäästötileistä eli PS-tileistä. PS-tili muistuttaa rakenteeltaan osakesäästötiliä, koska sijoituskohteita voi vaihtaa PS-tilin sisällä ilman veroseuraamuksia. PS-tilille tehdyt talletukset oikeuttavat lisäksi enintään 5000 euron vuosittaiseen verovähennykseen. PS-tili on jäänyt kuitenkin suutariksi, sillä palveluntarjoajat eivät ole nähneet PS-tileissä riittävää liiketoimintapotentiaalia. Lopulta myös sijoittajien mielenkiinto lopahti, kun PS-tilin varojen noston alaikäraja nostettiin 68 vuoteen.  PS-tilit olisi kuitenkin helppo muuttaa osakesäästötileiksi poistamalla verovähennysoikeus ja vapauttamalla nostot sijoittajan omaan harkintaan. Ja mikä parasta, uusia osakesäästötilejä voisi ruveta tarjoamaan melkein saman tien, sillä monet palveluntarjoajat ovat jo tehneet tarvittavat tietojärjestelmäinvestoinnit aikanaan PS-tilejä varten.

Suurin hyöty osakesäästötilin käyttöönotosta Suomessa olisi eri sijoitusmuotojen verokohtelun yhdenmukaistuminen. Tätä nykyä periaatteessa saman sijoituksen veroprosentti voi vaihdella nollan ja 34 %:n välillä sen mukaan miten hyvin sijoittaja tai hänen neuvonantajansa ovat kärryillä verotuksesta. Osakesäästötili tarjoaisikin myös karvalakkiluokassa samat lykätyn verotuksen edut kuin vakuutuskuoret, kuitenkin ilman vakuutusyhtiön maksuja ja monimutkaisia ehtoja.    

Pitkäaikaissäästämisen edistämisellä on myös talousteoreettinen perusta. Säästäminen on lykättyä kulutusta, jonka kevyemmällä verotuksella voidaan kerryttää reservejä ja luoda pitkän aikavälin talouskasvua. Näin voidaan kannustaa kansalaisia ottamaan vastuuta omasta elämästään etenkin tänä kestävyysvajeen aikakautena. 

Suurin hyöty osakesäästötilin käyttöönotosta Suomessa olisi eri sijoitusmuotojen verokohtelun yhdenmukaistuminen.

Vaikka osakesäästötilin tarkoitus on hyvä, on syytä kuitenkin muistaa, että toteutuessaan se olisi yksi lisätilkku jo ennestäänkin tilkkutäkkimäisessä pääomatulojen verotuksessamme. Osakesäästötili ei poista sitä juurisyytä, että pääomatuloveroprosenttimme on OECD:n kolmanneksi korkein. Ei olekaan yllätys, että osakesäästötilejä on luotu juuri niihin maihin, joissa pääomatuloveroprosentit ovat korkeimpia, kuten Skandinaviassa. Enemmän kuin osakesäästötilien eduista kertoo tämä siitä, että pääomatulojen verotuksessa on saavutettu lakipiste. 

Osana populistista veropolitiikkaa puolueiden on kaikkialla valtaan päästäkseen ollut helppo vaatia pääomaveron korotuksia. Jopa Sipilän porvarihallitus on nostanut ylintä pääomatulojen veroprosenttia. Vastaavasti pääomaveroprosentin alentaminen tuntuu poliitikoista yhtä houkuttelevalta kuin venäläisen ruletin pelaaminen täydellä lippaalla. Siksi käsistä karanneen veroprosentin laskemisen sijaan Suomessa ja muualla on pääomaverotukseen leivottu iso joukko erilaisia huojennuksia. 

Huojennusten ja muiden silmänkääntötemppujen ongelma on, etteivät ne jakaudu symmetrisesti. Seurauksena on pääomaverojärjestelmä, jossa samasta tulosta osa tulonsaajista, kuten yleishyödylliset yhteisöt, ei ehkä maksa veroa lainkaan ja lopuillakin tulonsaajilla veroprosentit voivat vaihdella sen mukaan mitä instrumenttia he ovat päätyneet käyttämään sijoituksessaan. Vaikka osakesäästötili onkin tervetullut uudistus, pitäisi pitemmällä tähtäimellä pääomaveropohjaa tiivistää ja laajentaa -ja samalla merkittävästi alentaa pääomaveroprosenttia.

Ajatus pääomatulon matalammasta verotuksesta ei ole kapitalistien juoni vaan perustuu siihen tosiasiaan, että pääomasta on jo kertaalleen maksettu vero sitä kerrytettäessä esimerkiksi ansiotuloina.  Sijoittajan näkökulmasta ratkaisevaa on verojen jälkeinen nettotuotto. Korkea pääomaverotus nostaa sijoittajan tuottovaatimusta. Korkeampi tuottovaatimus puolestaan rajaa kannattavien investointien määrää. Suomen kaltaisessa reunavaltiossa, jossa pääomat ovat rajalliset, verotus ei saisi ohjata mitkä investoinnit saavat rahoitusta. Jos todella haluamme, että verotus tukisi pitkän aikavälin talouskasvua, on matala pääomaverotus yhdistettynä tiiviiseen ja laajaan veropohjaan loppujen lopuksi parempi vaihtoehto kuin korkeat veroprosentit lukemattomine huojennuksineen ja poikkeuksineen.

Vesa Heikkilä

Toimitusjohtaja