Pankkien tuloskunto ja pankkikriisin todennäköisyys

09.03.2016

Tammi-helmikuun hulluilla päivillä alennusmyyntilistalla olivat erityisesti eurooppalaiset pankit. Huhuttiinpa jopa systeemiriskistäkin. Huolenaiheita löytyi useampi: raaka-aine- ja erityisesti öljysektorin antolainauskanta, euroalueen negatiivinen korkotaso, mahdollisen taloustaantuman yleinen vaikutus pankkeihin ja investointipankkitoiminnan kannattavuushaasteet.

Lisäksi katalyyttina toimi yksittäisen tutkimusyrityksen analyysi, jossa todettiin, että Saksan suurin pankki ei välttämättä maksaisi pääomalainalleen korkomaksuja skenaarioanalyysin kaikissa vaihtoehdoissa.

Näistä teemoista negatiivinen korkotaso ja pääomamarkkinatoimintojen haasteet ovat mielestäni oleellisimpia teemoja sijoittajalle. Muut riskit jäivät tällä kertaa vain puheenaiheiksi ja lyhyeksi myyjien iloksi.

Negatiivinen korkotaso ja korkokäyrän tasaisuus ovat oikea kannattavuushaaste pankeille. Pankin on pakko omistaa valtionvelkakirjoja ja niitä käytetään myös paljon pääomamarkkinatransaktioiden vakuutena. Tuotto on nyt negatiivinen, jokainen päivä omistamista maksaa.

Pankkien on myös pidettävä isohkoja likviditeettivarantoja keskuspankissa, ja tästä keskuspankki veloittaa nyt joka päivä kulua. Useissa maissa Pohjoismaiden ulkopuolella pankki ottaa lainaa lyhyessä päässä ja antaa lainaksi kiinteällä, pitkällä korolla. Tästä saatava kate on nyt korkokäyrän muodon vuoksi hyvin alhainen.

Pääomamarkkinatoiminnot sitovat kiristyneen sääntelyn vuoksi nyt paljon enemmän pääomaa kuin aikaisemmin. Koska suuri osa tehtävistä transaktioista ovat useamman vuoden pituisia, pitää nykysääntelyn lisäksi arvailla mitä lisäpääomapuskureita tarvitaan mahdollisia uusia säännöksiä vastaan.

Kiristynyt sääntely, korkeammat pääomavaateet ja sitä kautta tehottomampi markkina ja sitä kautta vähentyvä kaupankäyntivolyymi on ollut itseään vahvistava kehä.

Mitä tästä sitten pitäisi ajatella sijoittajana:

• Pankkitoiminta Euroopassa on vähäriskisempää kuin se oli kymmenen vuotta sitten. Tämä pätee keskimäärin. Poikkeuksena sääntöön ovat esim. Kreikan ja Italian pankit. Pankin tuloskunto ja hyvinvointi on aina sidottu sen päämarkkina-alueen yleiseen taloustilanteeseen.
• Instrumenttivalinnalla on merkitystä. On tärkeä erottaa, mihin osaan pankin pääomarakennetta sijoittaa. Osakesijoittajan on hyvä tottua siihen, että price to book pysyy alhaisempana kuin aikaisemmin. Pääomalainoihin sijoittavan on hyvä tottua siihen, että tämä omaisuusluokka on uusi ja markkina etsii aika ajoin oikeaa tuottotasoa näille instrumenteille. Velka- eli seniorilainoihin sijoittavan osalta pankkien maksukyvyttömyys on keskimäärin epätodennäköisempää kuin ennen.
• Liiketoiminnan rakenteella ja vakavaraisuudella on merkitystä. Ne pankit, jotka pystyvät myymään palveluita, jotka eivät sido pankin omaa pääomaa pystyvät nostamaan oman pääoman tuottoa korkeammaksi kuin pankkitoimintaan (antolainaus ja rahoituksen välitys) keskittyvät pankit. Ne pankit, jotka keskittyvät valikoiduille liiketoiminta-alueille voittavat markkinaosuuksia ja pystyvät paremmin keskittymään pääomatehokkuuteen, joka on oleellisin osa pankkitoimintaa. Ne pankit, joiden valinta on ollut jatkaa liiketoimintaa ohuilla omilla pääomilla, tulevat olemaan jatkossakin volatiileimpia sijoituskohteita.
• Euroopan keskuspankin rahapolitiikka on tullut nykymuodossaan tiensä päähän. Keskuspankin tehtävä on hallinnoida rahan määrää taloudessa. Tämä mekanismi ei nyt toimi, ja negatiivinen korko likviditeettivarannoille ja valtionvelkakirjoissa on käytännössä pankkivero. Vero on kulu, joka vähentää oman pääoman tuottoa ja vähentää siten mahdollisuuksia laajentaa liiketoimintaa esimerkiksi lainanannon lisäämisen kautta. Tämä on päinvastainen vaikutus kuin mikä politiikan tarkoitus oli