13.02.2017

Paroni von Münchhausenin veromalli

Vesa Heikkilä

Toimitusjohtaja

Yritysverokantaa ei ole tarvetta alentaa, Viron veromalli ei sovi Suomeen, tutkimus- ja tuotekehitysvähennys on hyödytön, investointivarausta ei pidä toteuttaa ja omistajayrittäjien osinkoverotusta on kiristettävä. Tämä kooste ei ole Vasemmistoliiton vaaliohjelmasta vaan porvarihallituksen alaisen Suomen johtavista veroasiantuntijoista koostuneen Valtiovarainministeriön (VM) työryhmän tuoreesta mietinnöstä. Poliittista ohjausta ei ole sentään syytä epäillä sillä sekä pääministeri Sipilä että valtiovarainministeri Orpo kiirehtivät kertomaan, ettei työryhmän ehdotuksia toteuteta.

Verotyöryhmän logiikka hakeekin vertaistaan vain paroni von Münchhausenin tarinoista, joissa paroni muun muassa nosti itsensä suosta tukasta vetämällä.

Erityisen hämmentävää on omistajayrittäjän osinkoverotuksen kiristämisajatus. Työryhmä ei perustellut kiristämisehdotustaan tarpeella kerätä lisää verotuloja tai oikeudenmukaisuussyillä vaan, että matala osinkoverotus on kasvun ja investointien este. Työryhmä esitti listaamattoman yrityksen ja sen omistajan verorasituksen nostamista nykyisestä noin 4 % -yksiköllä enimmillään 30,88 %:iin. Varsinainen heikennys olisi aiemman 8 %:n oman pääoman niin sanotun normaalituoton laskeminen 4 %:iin. Käytännössä yhtiön omien pääomien pitäisi olla yli kaksinkertaiset, jotta omistaja voisi nostaa aiemman suuruiset huojennetut osingot. Jo rahoituksen lyhyen oppimäärän perusteella voi päätellä, etteivät investoinnit lähtisi laukkaamaan vaan omistajat pyrkisivät kasvattamaan yhtiöiden varallisuutta nostaakseen osingot entiselle tasolle.

Verotyöryhmän logiikka hakeekin vertaistaan vain paroni von Münchhausenin tarinoista, joissa paroni muun muassa nosti itsensä suosta tukasta vetämällä. Jos veroja korottamalla saataisiin aikaan talouskasvua ja investointeja, olisi Suomen talous kasvanut jo pitkään maailmanennätystahtia.

Verotyöryhmä myös puhuu itsensä pussiin, sillä työryhmän lähdeaineistoonkin kuuluvassa Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (Vatt) ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tuoreessa veroselvityksessä todetaan, ettei Suomessa vuonna 2012 toteutetulla omistajayrittäjien osinkoverotuksen kiristyksellä ollut vaikutuksia yritysten investointeihin -nostavasti tai laskevasti.

Rahoitusteorian kannalta odottamaton tutkimustulos Vatt/Etla -selvityksessä selittynee sillä, että omistajayrittäjät näkevät osingot ensi sijassa keinona muuntaa ankarasti verotettua palkkatuloa kevyemmin verotettavaksi osinkotuloksi.

Osinkoverojärjestelmän uudistamisella on kiire.

On helppo olla samaa mieltä VM:n verotyöryhmän ja Vatt/Etla -selvityksen johtopäätösten kanssa, että yrityksen nettovarallisuuteen sidottu monimutkainen osinkoverojärjestelmä ei ole optimaalinen. Ongelmien juurisyy ei ole kuitenkaan järjestelmässä vaan siinä, että Suomessa sekä pääomaverotus että ansiotuloverotus ovat liian korkeita. Kokonaan ansio- tai pääomatulona verottaminen johtaisi yrittäjäriskin ottajan kannalta epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen.

Osinkoverojärjestelmän uudistamisella on kiire. Esimerkiksi yrittäjien ikääntymisestä johtuvia yritysten omistajanvaihdoksia on odotettavissa valtavasti: 78.000 yrityksessä, yli neljäsosassa kaikista yrityksistä, on yrittäjä, joka on 55–74-vuotias, eli käytännössä jäämässä eläkkeelle seuraavan vuosikymmenen aikana Suomen Yrittäjien mukaan näissä yrityksissä työskentelee 250.000 ihmistä, jotka maksavat vuosittain yli 1,5 miljardin euron verot. Suurin osa näistä yrityksistä on pieniä henkilöriippuvaisia yrityksiä, joiden arvo yrityskauppamarkkinoilla on olematon. Jatkaja, jos sellainen löytyy, on todennäköisesti yksityishenkilö, jonka pääasiallinen toimeentulo tulisi yrityksestä, jonka nettovarallisuus ainakin alkuvaiheessa on pieni.

Kun tarve on löytää kymmeniä tuhansia uusia yrittäjiä, pitäisi keinotekoinen napanuora nettovarallisuuteen katkaista ja tarkastella yrityksen ja sen omistajien verotusta kokonaisuutena etsimällä kokonaisverotuksen taso, joka on riittävän houkutteleva yrittäjäriskin ottamiseksi riippumatta yrityksen rahoitusasemasta.

Omistajayrittäjät elävät jo nykyisellään löysässä hirressä verotuksen heikon ennustettavuuden vuoksi. Vuodesta 2012 osinkoverotus on kiristynyt suoraan tai välillisesti 4 kertaa. Veropopulismista kumpuava verotuksen muutosherkkyys ja arvaamattomuus eivät tue omistajayrittäjien pitkäjänteistä yritystoimintaa. Ilman yritystoimintaa ei ole myöskään osinkoja ja niistä saatavia verotuloja.

Verotuskin on loppujen lopuksi politikkaa. Jos hallituksella on halua toteuttaa osinkoverouudistus, se voi työryhmien mietinnöistä riippumatta pyytää virkamiehiä valmistelemaan haluamansa kaltaisen uudistuksen. Vaalikauden puolivälissä on aivan liian aikaista heittää pallo seuraavalle hallitukselle.


Vesa Heikkilä

Toimitusjohtaja