Sanoista tekoihin

25.04.2019

Vastuullisuus on nyt kuuma teema myös sijoitusalalla. Markkinoilta ei löydy enää yhtään toimijaa, jolla ei omasta mielestään ole erityisen positiivista vaikutusta ympäristöön tai yhteiskuntaan laajemminkin. Jokaiselta löytyy hyvät ja vieläkin paremmat perustelut sille, että toiminta on vastuullista.

Törmäsin vastikään erään yhdysvaltalaisen salkunhoitajan myyntimateriaaliin, jossa ensimmäisillä dioilla kuvattiin, miten systemaattinen sijoitusprosessi karsii kaikki epäeettiset tai ympäristölle haitalliset yhtiöt pois salkusta. Seuraavalla dialla esiteltiin suurimpien sijoitusten joukossa mm. sirpalepommeja valmistava yhdysvaltalainen aseyhtiö Raytheon ja tupakkayhtiö Phillip Morris. Selitys tälle oli tietenkin olemassa: pitämällä isoja omistusosuuksia ko. yhtiöissä, pääsee käyttämään äänivaltaa ja ohjaamaan näin yritysjohdon toimintaa eettisempään suuntaan. Ei kovin uskottavaa.

Vastuullisuuden mittaamisessa ja seurannassa on myös haasteita, sillä alalle ei ole muodostunut yhtenäisiä standardeja käytettyjen mittareiden suhteen. Jollain toimijalla yhtiö voi kuulua kiellettyjen joukkoon, kun taas toisella se voi olla hyväksytty sijoituskohde. 

Vastuullisuus on tällä hetkellä tarinoiden kerrontaa parhaimmillaan ilman yhteisiä pelisääntöjä. Tämä on johtanut uskottavuusongelmaan. Puhutaan viherpesusta, jossa sanat ja teot eivät kohtaa ja ovat paikoitellen jopa täysin ristiriidassa keskenään.

Pelkkien sanojen sijaan kannattaa keskittyä tekoihin. Se on ainoa keino rakentaa uskottavuutta ja ansaita sijoittajien luottamus. Se ei kuitenkaan vielä riitä.

Tekojen vastuullisuutta pitää pystyä mittaamaan. Kuinka paljon esimerkiksi aurinko- tai tuulivoimalla tuotettu energia vähentää kasvihuonepäästöjä verrattuna hiilellä tai kaasulla tuotettuun energiaan? Miten nämä luvut suhtautuvat yksittäisen ihmisen tai yrityksen vuodessa keskimäärin aiheuttamiin hiilidioksidipäästöihin? Vastaavasti pitää pystyä laskemaan, kuinka paljon yksittäinen rakennusinvestointi luo uusia työpaikkoja suhteessa vaikkapa kaikkiin uusiin työpaikkoihin jollain maantieteellisellä alueella.

Kun teot ovat mitattavissa, mittaustulokset ovat ymmärrettäviä isommassa mittakaavassa ja niiden pohjalta voidaan tehdä johtopäätöksiä konkreettisista toimista asioiden kehittämiseksi, ollaan oikeilla jäljillä.

Kaivattuun konkretiaan ja aitoon vaikuttamiseen on vielä paljon matkaa, mutta tähän pitää mielestäni kaikkien vastuullisuutta korostavien toimijoiden aidosti pyrkiä.