16.03.2016

Olen viimeisen parin kuukauden aikana tavannut liudan yritysjohtajia, joilla on kaikilla ollut vain yksi joskin positiivinen ja samalla innostava huolenaihe - oman liiketoimintaympäristön digitalisoiminen. Samaan aikaan olen tavannut myös liudan julkishallinnon johtoa, joilla kaikilla on ollut sama ajatus, mutta huolenaiheena digitalisoitumisen sääntely.

Eli jokseenkin niin, että toisen ensisijainen ongelma on miettiä, miten rajata jotain uutta ja keksiä sääntelyä osittain sellaiselle, jota toinen ei ole vielä keksinyt.

Isossa osassa sääntelyä on tietenkin jokin järjellinen lähtökohta. Ei ole yhteiskunnan eikä yksilönkään etujen mukaista, että kahdeksalle hengelle rekisteröidyllä veneellä saa kuljettaa kuuttatoista turistia. Mutta ei myöskään ole yhteiskunnan etujen mukaista, että sääntelykone on alkanut ottaa etukenoa työssään mitä tulee digitalisaation mahdollisiin muutoksiin työelämässä.

Viime aikoina on mediassa pyöritelty listaa, jonka mukaan kymmenestä maailman arvokkaimmasta startupista kahdeksan olisi kielletty Suomessa.

Osan näistä kiellettyjen listalla olevista selittää auttamattoman vanhakantainen lainsäädäntö, kun taas osa on selkeästi jonkin aikaisemman edunvalvonnan nykytilaa. Kuten esimerkiksi taksit vs. Uber.

Ymmärrän toki varsin hyvin, ettei kalliit luvat taskussa, kurssit muistissa ja uudenkarhea Mersu alla juurikaan lämmitä kun joku tulee samoille apajille ilman minkäänlaista aloituskynnystä. Rohkenen silti väittää, että ajan myötä tehokkaampi ja joustavammin toimiva malli on yhteiskunnan kokonaisedun ja myös kuskien kannalta parempi.

Uskon, että hieman vaivaa näkemällä ja rakentavan dialogin kautta löytyy kirjaimellisesti arvokasta työtä tekeville taksikuskeille ja pääosin maahanmuuttajia edullisesti työllistävälle kyytipalvelulle jokin kaikkia hyödyttävä keskitie.

Digitalisointi ei nimittäin ole mikään ”muiden” tekemä muutos, jossa valtiovalta ja toimijat vain katsovat sivusta, kun yritysten hommat tehostuvat ja kansantalouden tuottavuus nousee. Tai mörkö jonka myötä jokin vanha ala tuhoutuu lopullisesti. Ei todellakaan.

Eri alojen digitalisoituminen, Internet of Things ja uudet startupit tulevat, halusimme tai emme, ja se vaatii uutta asennoitumista kaikilta - etenkin lainsäätäjiltä, edunvalvojilta ja päättäjiltä.

Jos halutaan kiihdyttää kansantuotteen laskua, lisätä työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa sekä joustamattomuutta eli aiheuttaa kullekin digitalisoituvalle alalle suurin mahdollinen pudotus, onnistuu se vallan helposti kieltämällä muutos etukäteen, kunnes se on tosiasia. Mieleeni juolahtaa eräs edesmennyt yhteiskuntamuoto itärajan toiselta puolelta…

Joskus kipeiden ja ei-toivottujen muutosten lykkääminen on varmin tapa saada aikaiseksi kaikista suurinta vahinkoa. Ei veden kiehuminen lakkaa vaikka kattilan kantta painaa kiinni aina vain kovempaa.

Eri toimialojen digitalisaatio, startupit ja niiden mukanaan tuoma, toivottavasti jopa yhteiskunnallisestikin merkittävä positiivinen muutos, mahdollistavat loppupeleissä kuitenkin huomattavasti enemmän kuin vievät.

Tehdään siis jotain, mikä tässä maassa on aina osattu: toteutetaan digitalisoituvan maailman muutos yhdessä suunnittelemalla, tekemällä ja valjastamalla kaikki osapuolet mukaan.

Näin määräämme itse ainakin osan tahdista, emmekä taivu ulkomaisten toimijoiden pakottamana, korkeintaan tehokkaiden kotimaisten.

« Takaisin: Sijoitusblogit

Edellinen
”Kansainvälinen rahoitusmarkkina” syyllinen Suomen taloudelliseen tilaan
Seuraava
Miksi sijoittaa kiertotalouteen?