03.01.2017
Uutisista ja mielipidekirjoituksista voi helposti jäädä mielikuva, ettei Suomeen haluta uusiutuvaa energiaa pilaamaan sähköntuotantojärjestelmää ja tuhlaamaan verovaroja. Tämän tyyppisten kirjoitusten lukeminen on alan ammattilaisille demoralisoivaa ja kokemuksesta voin sanoa, ettei ainakaan tuuliala ole heikkohermoisia varten.
Jos asiaa tarkastelee pintaa syvemmältä, kuoriutuu esiin kuitenkin hyvin erilainen kuva. Kansalaisten tahtotila on Energiateollisuus ry:n vuosittain teettämien energia-asenne -kyselytutkimusten valossa päivänselvä: vähemmän tuontisähköä ja fossiilisia polttoaineita, lisää kotimaista uusiutuvaa energiaa. Vuoden 2016 tutkimuksen mukaan 81 % suomalaisista vähentäisi hiilen ja 72 % öljyn käyttöä energiantuotannossa. Sähkön tuontia vähentäisi 65 % vastaajista. Hiilen, öljyn ja tuontisähkön tilalle halutaan lisää kotimaista uusiutuvaa energiaa. Aurinkoenergian lisäämistä kannattaa 88 % ja 71 % haluaisi lisää tuulivoiman tuotantoa.
Hiilen, öljyn ja tuontisähkön tilalle halutaan lisää kotimaista uusiutuvaa energiaa.
Muutokselle kotimaisen uusiutuvan energian suuntaan on myös tarvetta, sillä VTT:n ennakkotietojen mukaan vuonna 2016 34 % energian kokonaiskulutuksesta Suomessa on ollut öljyä ja hiiltä. Energiaviraston mukaan vuonna 2015 sähköntuotannon kotimaisuusaste oli 50 %. Suunta on ehdottomasti ollut viime vuosina oikea, mutta muutos on ollut ilmastonmuutoksen näkökulmasta liian hidasta.
Poliittiset päätökset ovat periaatetasolla olleet linjassa asennetutkimusten kanssa. Vuonna 2014 julkaistussa Energia- ja ilmastotiekartassa pohjantähti on 100-prosenttisesti uusiutuviin energialähteiden käyttämiseen perustuva energiajärjestelmä vuoteen 2050 mennessä. Käytännön tasolla on kuitenkin jäänyt toivomisen varaa. Tavoitteista huolimatta marraskuussa 2016 vahvistetussa kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa vuodelle 2030 on asetettu varsin vaatimattomat lyhyen aikavälin tavoitteet. Vuosina 2018 – 2020 aiotaan kilpailuttaa tuotantotukea uusiutuvan sähköntuotannon lisäystä vain 2 TWh:n edestä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kolmessa vuodessa tavoitellaan vastaavaa uusiutuvan sähkön lisäystä, mitä yksin tuulivoimalla tullaan rakentamaan vuonna 2017.
Tämä on synkkä käänne alalla työskentelevien kannalta, sillä niin kauan kun muita energiantuotantomuotoja tavalla tai toisella tuetaan, ei uutta uusiutuvan energian tuotantoa rakenneta ilman mitään tukimekanismia. Vähäisempi rakentaminen johtaa luonnollisesti työpaikkojen häviämiseen. Tauko rakentamisessa on myös sen verran pitkä, että alalle erikoistuneet ammattilaiset joutuvat hakeutumaan muihin töihin tai ulkomaille.
uusiutuvan energian aikakausi on vääjäämättä tulossa
Tuulivoiman lisärakennuspotentiaali Suomessa on kuitenkin lähinnä mykistävä. Parhaiten sitä kuvaa vertailu Saksassa jo rakennettuun tuulivoiman vuonna 2015. (Kuva: ABO Wind)
Lohdutuksena alalla työskenteleville voidaan siis todeta, että uusiutuvan energian aikakausi on vääjäämättä tulossa – on syy siihen sitten yleinen tahtotila, tuotantomuodon taloudellisuus, ilmastonmuutoksen estäminen tai energian kotimaisuusasteen ja työllistämisvaikutuksen nostaminen. Suomen tuulivoimayhdistyksen teettämässä selvityksessä ”Energiamarkkinaskenaarioista vuosille 2020-2050” maalaillaan tulevaisuutta, jossa melkein puolet kotimaisesta energiatuotannosta olisi aurinko- ja tuulivoimaa, kun se nykyään on alle 4 %. Tämän saavuttaminen tulee vaatimaan erittäin paljon töitä, innovaatioita ja kymmenien miljardien eurojen sijoituksia. Nuorena alan ammattilaisena tämä kuulostaa lähinnä lupaukselta siitä, että saan koko urani tehdä töitä paremman huomisen eteen – tulevasta tauosta huolimatta.
Voisit olla kiinnostunut uudesta Aurinkotuuli-rahastostamme. Lue lisää.